Tekoälyn ja luovan tekijän yhteistoimijuus ja dialogi
Generatiivista tekoälyä voi siis pitää jo itsessään luovana tai luovuutta voi tarkastella erityisesti ihmisen ominaisuutena katsantokannasta riippuen. Kuitenkin luovien prosessien osana generatiivinen tekoäly tuottaa uusia ulottuvuuksia luovaan työhön. Se on luovan käyttäjän käsissä erityisen vahva työkalu, jonka avulla luovan työn tekijä voi kasvattaa mahdollisuuksiaan.
Tekoälyn ja luovan tekijän työn yhdistelmä voi olla hyvinkin tehokas tapa tuottaa uutta. Eric Zhou ja Dokyun Lee (2024) käyttävät generatiivisen synteesin käsitettä kuvaamaan prosessia, jossa ihminen ideoi sekä kuratoi ja tekoäly tekee varsinaisen toteutuksen. He katsovat, että tällainen toimintatapa saattaa paitsi lisätä tuottavuutta, myös tarjota uusia mahdollisuuksia luovaan työhön. Zhoun ja Leen tutkimus osoittaa, että generatiivinen tekoäly vaikuttaa lisäävän lopputulosten geneerisyyttä. Sen sijaan, että se tarkoittaisi luovan työn tekijöiden ammattitaidon tarpeen vähenemistä, pärjäävät generatiivisen tekoälyn kanssa parhaiten juuri ne tekijät, jotka pystyivät tuottamaan luovia ideoita myös ennen generatiivista tekoälyä.
Tekoäly eroaa perinteisistä luovan työn välineistä erityisesti siinä, kuinka se osallistuu luovaan prosessiin dialogisesti. Perinteisesti työkalut, kuten kynät, siveltimet, kamerat tai tietokoneohjelmistot, ovat passiivisia välineitä, joiden avulla tekijä toteuttaa omia ajatuksiaan. Vaikka esimerkiksi kameran polttoväli rajaa ja muokkaa kuvaajan havaintoa todellisuudesta, se ei kuitenkaan itsenäisesti ehdota uusia näkökulmia tai tuota sisältöä ilman kuvaajan omaa ohjausta. Generatiiviset tekoälymallit puolestaan tuovat luovaan prosessiin uudenlaisen, aktiivisen ja interaktiivisen ulottuvuuden.
Aihetta on tarkasteltu esimerkiksi yhteistoimijuuden käsitteen kautta. Pauliina Nordström, Riina Lundman ja Johanna Hautala (2023) havaitsivat suomalaisten tekoälytaiteilijoiden haastatteluista koostuvassa tutkimuksessaan, että tekoälyn tuottamat ennakoimattomat tulokset muuttavat sekä taiteilijan että tekoälyn toimijuutta. Tekoälyn tuottama sisältö siis ohjaa taiteilijaa uuteen suuntaan, uusiin lopputuloksiin. He jakavat prosessin kolmeen vaiheeseen, joista ensimmäisessä valitaan käytettävät teknologiat, keskivaiheessa taiteilija ja tekoäly käyvät läpi oppimisen ja kokeilun vaiheita, ja lopuksi taiteilija kuratoi lopputuloksen valitsemalla ja merkityksellistämällä tekoälyn tuottaman materiaalin. Prosessissa toimijuus ei ole kiinteä, vaan muovautuu jatkuvasti vuorovaikutuksessa materiaalien, teknologioiden ja intentionaalisten valintojen kanssa.
Käytännössä tämä tarkoittaa, että luova tekijä voi käydä tekoälyn kanssa jatkuvaa vuoropuhelua: tekoäly ei pelkästään noudata annettuja ohjeita, vaan se tuottaa itsenäisesti uusia ehdotuksia, ideoita ja ratkaisuja, jotka luova tekijä voi hyväksyä, muokata tai hylätä. Tällainen dialogisuus muistuttaa enemmän vuorovaikutusta ihmiskollegan kanssa kuin perinteistä työkalujen käyttöä. Esimerkiksi laajoilla kielimalleilla käyty dialogi voi tuottaa ennakoimattomia, yllättäviä ja uusia näkökulmia, joita luova tekijä ei välttämättä olisi osannut hakea tietoisesti.
Aiemmin tässä luvussa pohdittiin sitä, perustuuko tekoälyn luovuus pääasiassa olemassa olevien elementtien yhdistelemiseen ja muuntamiseen. Dialogin myötä nämä yhdistelmät voivat kuitenkin tulla näkyviksi uusilla tavoilla, jotka saattavat haastaa tekijän omia käsityksiä ja rikastuttaa luovaa prosessia. Tekoäly voi esimerkiksi tarjota kirjailijalle uudenlaisia juonenkäänteitä, visuaaliselle suunnittelijalle yllättäviä kuva-aihioita tai säveltäjälle harmonioita, jotka eivät noudatakaan perinteistä kaavaa tai tekijän totuttuja ajattelumalleja.
Dialogisuus synnyttää parhaimmillaan tuottavaa luovaa jännitettä. Tekijä joutuu jatkuvasti arvioimaan tekoälyn ehdottamia ratkaisuja suhteessa omaan visioonsa ja tavoitteisiinsa. Vaikka tekoälyllä ei ole inhimillistä kokemusta tai tunne-elämää, sen tuottamat ehdotukset voivat stimuloida tekijän omaa intuitiota ja tunnetta. Prosessi toimii iteratiivisesti. Jokainen tekoälyn tuottama ehdotus voi johtaa uudenlaiseen näkökulmaan tai seuraavaan ideaan, joka olisi ilman tekoälyä jäänyt huomaamatta. Tekoälyn kanssa käytävä dialogi on siis vahvasti riippuvaista tekijän aktiivisesta osallistumisesta, reflektiosta ja valikoinnista. Parhaimmillaan tämä vuorovaikutus tuottaa rikkaan ja dynaamisen prosessin, jossa ihmisen ainutlaatuinen kokemus ja intuitiivinen kyky yhdistyvät tekoälyn ennakoimattomaan, mutta tilastollisesti johdonmukaiseen tuotokseen.
Seuraavalla luvussa tarkastelemme vielä laajemmin sitä, millaiset tekniset ominaisuudet ovat tekoälyn tekemien päätösten taustalla. Teknisen taustan ymmärtäminen auttaa hahmottamaan koneen aseman osana luovaa prosessia. Jos haluat mennä konkreettisempiin esimerkkeihin siitä, miten tekoälyä voidaan hyödyntää luovassa työssä, voit siirtyä seuraavaksi lukuun kolme tai neljä, jotka käsittelevät konkreettisesti tekoälyn käyttöä luovan työn tehtävissä.
Hyödyllistä lisälukemista:
AI Creatives -hankkeen luoma käsikirja: https://aicreatives.eu/wp-content/uploads/2025/04/Creative-AI-Strategy-Handbook.pdf
Lauri Järvilehdon Tekoälyn pikaopas: https://www.laurijarvilehto.fi/tekoalyn-pikaopas