Tekoäly luovan alan kentällä
Kirjoittanut: Markus Sjöberg
Tässä osiossa tarkastellaan tekoälyn vaikutuksia luovalle alalle. On mahdotonta sanoa, mitä tulevaisuus tuo tullessaan, mutta voimme pohtia, miten generatiivinen tekoäly on jo nyt muuttanut työn tekemisen ehtoja ja millaisia kysymyksiä se herättää. Muutokset ovat nopeita ja osin odottamattomia: vasta muutama vuosi sitten ajateltiin, että luovat ammatit olisivat turvassa automaatiolta, mutta nyt samojen ammattien tehtävät ovat tekoälykehityksen eturintamassa. Tekoäly on tullut osaksi arkea niin kuvien, tekstien, musiikin kuin liikkuvan kuvan tuotannossa – tosin hyvin eri tavoin ja eri rytmissä eri aloilla.
Sen lisäksi että mietimme, mitä tekoäly tekee tai mihin se pystyy, on hyvä pohtia, mitä me itse haluamme sen tekevän. Automatisoimmeko työprosessin ne kohdat, jotka ovat tekijälle kaikkein merkityksellisimpiä, vai etsimmekö välineitä, jotka tukevat ja täydentävät omaa luovaa otetta? Tämän myötä nousee esiin laajempia kysymyksiä luovuuden luonteesta: mikä on korvaamatonta, mikä välineellistä, ja miten nämä suhteet muuttuvat, kun tekoäly astuu osaksi työprosessia.
Samalla törmäämme luovan työn todellisuussuhteeseen. Osa taiteista perustuu fyysiseen todellisuuteen, esiintymiseen tai ainutkertaiseen hetkeen, jossa tekoälyllä on rajallinen rooli. Toisaalla, esimerkiksi fiktiivisen sisällön tuotannossa, tekoäly voi muuttaa tuotantoprosessia syvällisesti ja herättää kysymyksen siitä, mitä tapahtuu, jos sisällöntuotanto todella voidaan automatisoida. Tämä asettaa luovat alat uudenlaisen paineen ja mahdollisuuden väliin: mikä jää ihmiselle, mikä koneelle?
Myös automatisoinnin eettiset kysymykset nousevat esille. Onko oikein, että tekoäly vie työtehtäviä, joita se ei voisi edes tehdä ilman tekijöiden aiempaa työtä? Voiko automaatio vähentää luovuutta sen sijaan, että se vapauttaisi sitä? Entä miten omaa työtä voi suojata tekoälyltä – ja onko se ylipäänsä mahdollista digitaalisessa ympäristössä?
Lisäksi tarkastelemme, mitä merkitsee se, että generatiivinen tekoäly tuottaa loputtomasti sisältöä. Kun määrät kasvavat, nousee esiin kuratoinnin tarve: kuka valitsee, mikä on arvokasta, ja millä perusteella? Ja mitä tämä kaikki tarkoittaa tekijänoikeuksien näkökulmasta – kuka omistaa tekoälyn tuottaman teoksen, ja millä edellytyksillä tekijyys tunnistetaan?
Tarkastelun täydentää ympäristökulma. Vaikka yksittäisen käyttäjän tekoälysession energiankulutus on pieni, käyttömäärien kasvaessa kuorma kasvaa ja nousee rinnakkain muiden kulttuurituotannon muotojen, kuten videoiden katselun, kanssa. Tekoäly ei siis ole vain kysymys luovuudesta tai taloudesta, vaan myös kestävyydestä ja oikeudenmukaisuudesta.
Kaiken tämän rinnalla on hyvä muistaa, että tekoäly ei ole neutraali väline. Se heijastaa niitä arvoja, normeja ja kulttuurisia painotuksia, joiden varaan se on rakennettu. Siksi tekoälyn vaikutuksia on syytä tarkastella myös laajempana kysymyksenä todellisuuden rakentumisesta: miten generatiivinen sisältö muokkaa sitä, mitä pidämme aitona, merkityksellisenä ja arvokkaana.e
Tässä luvussa avataan siis useita toisiinsa kietoutuvia teemoja – työn muutosta, automatisoinnin rajoja, luovuuden ja todellisuuden suhdetta, eettisiä ja oikeudellisia kysymyksiä sekä ympäristövaikutuksia. Yhdessä ne muodostavat kokonaisuuden, joka auttaa ymmärtämään, miksi tekoälyn läsnäolo luovalla alalla ei ole vain tekninen muutos, vaan myös kulttuurinen, taloudellinen ja eettinen murros.