Tekoäly vaikuttaa eri tavoin luovan alan eri sektoreihin
Kirjoittanut: Markus Sjöberg
Generatiivisen tekoälyn luoma murros on näkynyt erityisesti tietotyön ja luovan työn kohdalla. Kun aikaisempien tekoälymallien ajateltiin vähentävän ihmistyön määrää suorittavan ja fyysisen työn parissa, kuten liukuhihnatyöskentelyssä, kauppojen kassoilla sekä kuljetussektorilla, on generatiivinen tekoäly heijastunut ennen kaikkea luovana pidettyyn työn osaan. Se ei kuitenkaan näyttäydy kaikille taiteen sektoreille samalla tavalla.
Toisilla aloilla muutokset ovat suurempia, mutta joidenkin toimintaan se ei juuri vaikuta. Yksi tapa tarkastella luovan alan ja sen työllisyyden muutoksia voidaan ymmärtää tarkastelemalla luovan työn, kuten soveltavan taiteen ja muotoilun, sekä perinteisemmän taiteen ja fyysisen todellisuuden välistä suhdetta. Tässä yhteydessä luovan alan voidaan nähdä jakautuvan kolmeen pääkategoriaan: todellisuuteen perustuvaan luovaan työhön, todellisuutta heijastavaan luovaan työhön ja fiktiiviseen lopputulokseen perustuvaan luovaan työhön. Jokainen näistä kategorioista kohtaa tekoälyn haasteet ja mahdollisuudet eri tavoin, mikä heijastuu alan työllisyysnäkymiin ja luovuuden luonteeseen.
Fyysiseen todellisuuteen perustuva luova työ
Fyysiseen todellisuuteen perustuvat luova työ, kuten kuvataide, käsityöt ja esittävät taiteet, ovat sellaisia, joissa ihmisen luomistyö ja sen ainutlaatuisuus ovat keskiössä. Näissä taiteen muodoissa käsityö, taito ja henkilökohtainen ilmaisukyky ovat usein keskeisiä, ja ne määrittelevät teoksen arvon. Esimerkiksi kuvataiteessa, kuten maalauksessa ja kuvanveistossa, käsityönä tehty teos kantaa mukanaan taiteilijan henkilökohtaista ilmaisua ja ainutlaatuisuutta, jota koneellinen tuotanto ei voi täysin jäljitellä.
Vaikka teknologia, mukaan lukien tekoäly, voi tukea luovaa prosessia esimerkiksi tarjoamalla uusia välineitä tai helpottamalla tiettyjä vaiheita, sillä ei ole väistämätöntä tarvetta korvata ihmistä. CNC-laitteet ovat jo vuosikymmeniä kyenneet veistämään lähes mitä tahansa, mutta käsityönä tehdyn veistoksen arvoa ei voida suoraan rinnastaa koneellisesti tuotettuun teokseen.
Esittävissä taiteissa, kuten musiikissa, teatterissa ja tanssissa, tekoälyn vaikutus on myös rajallinen. Näiden taiteenmuotojen viehätys perustuu elävän esityksen ja inhimillisen läsnäolon voimaan, johon koneet eivät voi päästä käsiksi. Vaikka tekoäly voi säveltää musiikkia tai luoda koreografioita, yleisön kiinnostus kohdistuu usein itse esiintyjään ja hänen taitoihinsa.
Todellisuutta heijastava luova työ
Todellisuutta heijastava luova työ, kuten dokumentaristinen valokuvaus ja videokuvaus, ovat kerronnan muotoja, joissa teknologian rooli on keskeinen, mutta ihmisen luova panos on edelleen ratkaiseva. Näissä taiteissa käytetään teknisiä apuvälineitä todellisuuden tallentamiseen, ja tekoälypohjaiset ratkaisut voivat merkittävästi parantaa näiden välineiden kykyä. Esimerkiksi tekoälyä hyödynnetään kameroiden automaattisessa tarkennuksessa, kuvien parantamisessa ja jopa kuvien sisällön analysoinnissa.
Vaikka tekoäly voi auttaa todellisuuden taltioimisessa, se ei voi korvata ihmistä prosessin ohjaajana ja päättäjänä. Dokumentaarisen valokuvauksen ja videokuvauksen ytimessä on ainutlaatuisen hetken ja näkökulman vangitseminen, mikä vaatii kykyä havaita todellisuutta ihmisen kokemuksellisen ulottuvuuden kautta. Tekoäly voi tukea tätä prosessia esimerkiksi parantamalla kuvanlaatua tai valitsemalla potentiaalisesti hyvät otokset koulutusdatansa perusteella. Se ei voi kuitenkaan itsenäisesti valita, mitkä hetket ovat taltioimisen arvoisia, eikä se pysty ymmärtämään niiden kontekstuaalista merkitystä samalla tavalla kuin ihminen.
Todellisuutta heijastavan luovan työn tärkein tehtävä on toimia ikään kuin peilinä, joka heijastaa todellisuutta takaisin katsojalle. Koska tämän taiteenmuodon funktio on niin kiinteästi sidoksissa todellisuuden taltiointiin, tekoäly ei voi täysin katkaista tätä yhteyttä. Tarvitsemme jatkossakin valokuvaajia ja videokuvaajia, jotka pystyvät taltioimaan ainutlaatuisia hetkiä ja tapahtumia, kertomaan tarinaa todellisuudesta.
Fiktiiviseen sisältöön perustuva luova työ
Fiktiiviseen sisältöön luovan työn alue, johon kuuluvat esimerkiksi peliteollisuus ja fiktiivinen elokuvatuotanto, on alue, jolla tekoäly voi merkittävästi muuttaa tuotantoprosesseja. Tekoälyllä on kyky tuottaa uutta fiktiivistä sisältöä lähes autonomisesti, ja se voi mahdollisesti korvata osan perinteisesti ihmisille kuuluneista luovista tehtävistä. Generatiiviset tekoälymallit pystyvät luomaan kuvia, tekstiä ja muita sisältöjä, jotka muistuttavat ihmisen tekemää sisältöä. Tämä voi muuttaa erityisesti sellaisten alojen dynamiikkaa, joissa tuotetaan suuria määriä visuaalista tai narratiivista materiaalia, kuten elokuvateollisuudessa tai peliteollisuudessa.
On mahdollista, että esimerkiksi scifi-elokuva voitaisiin lähitulevaisuudessa generoida kokonaan tekoälyn avulla ilman ainuttakaan kuvattua kohtausta. Tämä tarkoittaa, että tuotantoon tarvittavien ihmisten määrä voisi vähentyä merkittävästi, vaikka edelleen tarvittaisiin käsikirjoittajia, suunnittelijoita ja ohjaajia, jotka ohjaavat ja muokkaavat tekoälyn tuottamaa materiaalia.
Toisaalta tekoälyn tarjoama nopeus ja tehokkuus voivat avata uusia mahdollisuuksia luoville prosesseille ja mahdollistaa entistä suurempien ja monimutkaisempien fiktiivisten maailmojen luomisen. Tekoäly voi myös auttaa taiteilijoita laajentamaan ilmaisuaan tavoilla, joita he eivät olisi muuten voineet saavuttaa.
Uudet teknologiat eivät välttämättä vain vie työpaikkoja, vaan ne myös luovat uusia. Esimerkiksi pelimaailmat saattavat kasvaa entistä suuremmiksi ja monimutkaisemmiksi, mikä lisää tarvetta luoville suunnittelijoille ja konseptitaiteilijoille, vaikka tekoäly hoitaisi suuren osan tuotannon teknisestä puolesta.
Tekoälyn vaikutus luovan työn sektoriin on monitahoinen ja vaihtelee suuresti riippuen taiteenmuodosta ja sen suhteesta todellisuuteen. Fyysiseen todellisuuteen perustuvissa taiteissa, kuten kuvataiteessa ja esittävissä taiteissa, tekoälyn rooli on todennäköisesti rajallinen, ja ihmisen luova panos säilyy keskeisenä. Todellisuutta heijastavissa taiteissa tekoäly voi tukea ja parantaa teknisiä prosesseja, mutta ei voi korvata ihmisen kykyä nähdä ja tallentaa ainutlaatuisia hetkiä. Fiktiivisen taiteen alalla tekoälyllä on potentiaalia merkittävästi muuttaa tuotantoprosesseja, mutta samalla se avaa uusia mahdollisuuksia ja luo uusia työpaikkoja.
Luovan työn sektori on tunnettu sopeutumiskyvystään ja innovatiivisuudestaan, ja tämä kyky sopeutua on avainasemassa myös tekoälyn aikakaudella. Ihmisen ja tekoälyn välinen yhteistyö voi johtaa uusiin luoviin ilmaisumuotoihin ja mahdollisuuksiin, joita emme vielä täysin ymmärrä. Siksi taiteen ja luovan työn tulevaisuudesta ei tarvitse olla huolissaan, vaan pikemminkin voimme odottaa mielenkiintoisia ja inspiroivia kehityksiä, jotka rikastuttavat kulttuuriamme ja yhteiskuntaamme.
Generatiivisen tekoälyn murros on näkynyt erityisesti tietotyön ja luovan työn kohdalla. Kun aikaisempien tekoälymallien ajateltiin vähentävän ihmistyön määrää lähinnä suorittavan ja fyysisen työn parissa—kuten liukuhihnatyöskentelyssä, kauppojen kassoilla tai kuljetussektorilla—on generatiivinen tekoäly heijastunut ennen kaikkea luovana pidettyyn työn osaan. Vaikutus ei kuitenkaan jakaudu kaikille luovan työn sektoreille samassa mittakaavassa.