Viekö tekoäly luovan työn ihmisiltä – ja onko se oikein?
Yksi tekoälyyn liittyvistä eettisistä kysymyksistä on hyvin perustavanlaatuinen. Onko tekoälyn käyttäminen oikein? Tähän emme voi antaa yksiselitteistä vastausta.
Pitkään ajateltiin, että tekoäly korvaa suorittavan työn. Ajateltiin, että tekoälyn avulla toisteiset tehtävät voidaan suorittaa ja ihmiset voisivat keskittyä luovuuden kaltaisia toimijoita
Jossain tapauksessa tekoäly on jo muuttanut radikaalisti luovan alan markkinoita. Esimerkiksi kuvittajat ovat kokeneet suuren muutoksen toimialallaan.
Entinen OpenAI:n teknologiajohtaja Mira Murati esimerkiksi on sanonut, että AI vie mahdollisesti luovia työtehtäviä, joiden ei olisi koskaan pitänyt olla olemassakaan. Lausunto alleviivaa sitä ongelmallisuutta, jonka tekoälytyökalut ovat luovalle alalle tuottaneet. Tekoälymallien taustalla on opetusaineisto, joten tekoälymallia ei voisi olla olemassa ilman niiden työtehtävien tuloksia, joiden pohjalta malli on tehty. Jos mallin opetusaineistoksi ei olisi syötetty valtavaa määrää kuvittajien töitä, ei malli pystyisi viemään myöskään töitä kuvittajilta. Ilman luovia tekijöitä ja heidän tekemiään teoksia tekoälymalleja ei olisi olemassa. Kuva- tai musiikkimallien kehittäminen ilman kuvia tai musiikkia olisi mahdotonta.
Yhtenä keinona vaikuttaa epäoikeudenmukaiseen työn häviämiseen on maksaa lisenssimaksuja niille tekijöille, joiden työtä on käytetty opetusaineistona. Jotkut tekijänoikeusjärjestöt, kuten Teosto ovat kieltäneet mallien koulutuksen edustamallaan sisällöllä, jos lisenssimaksuista ei ole sovittu. On kuitenkin valtava määrä luovaa työtä, jota mikään tekijänoikeusjärjestö ei edusta. Lisäksi esimerkiksi multimodaaliset kielimallit sisältävät niin suuren määrän erilaista sisältöä, että korvauksen maksaminen lisenssimaksuina olisi mahdotonta. Valtioilla olisi periaatteessa mahdollisuus käyttää verotusta työkaluna. Esimerkiksi tekoälymalleja kehittäville yrityksille voisi määrätä erityisen tekoälyveron. Ongelma on kuitenkin siinä, että veron tuotoille olisi myös muita ottajia kuin ne luovan alan tekijät, jotka ovat menettänee työnsä kehityksen seurauksena.
Luovan alan yksittäisen tekijän näkökulmasta sopeutuminen vaikuttaakin ainoalta ratkaisulta. Sopeutumista voi tehdä kahdella eri tavalla. Joko voi omaksua tekoälytyökalut osaksi omaa toimintaansa tai sitten voi muuttaa omaa toimintaansa siten, että tekoäly koskettaa sitä entistä vähemmän.
Otetaan esimerkiksi kuvittajan työ. Tekoälypohjaisilla työkaluilla on vaivatonta rakentaa kuvituksia eri yhteyksiin. Monessa tapauksessa kuka tahansa voi tuottaa kuvituksen, mutta korkeaa laatua vaativiin tapauksiin, kuten mainoksiin tai laadukkaisiin lehtiin tarvitaan edelleen ammattilaisen luomia kuvituksia. Alalle tulee kuitenkin väistämättä tekoälytyökaluja hyödyntäviä tekijöitä, mikä vaikuttaa kilpailutilanteeseen ja hinnoitteluun. Voimme hahmotella kaksi erilaista skenaarioita, joissa tekijä valitsee toisistaan poikkeavat tavat lähestyä tekoälyä.
Ensimmäisessä skenaariossa kuvittaja valjastaa tekoälytyökalut oman tuottavuutensa skaalaamiseen. Hän omaksuu tekoälyn tuottavuushyödyt ja muokkaa omia työskentelytapojaan vastaamaan tekoälykuvien kilpailluilla markkinoilla. Hän voi hienosäätää mallin tuottamaan kuvia juuri hänen tyylillään sekä opetella työnkulkuja, joissa generoidut sisällöt yhdistyvät saumattomasti hänen omiin luoviin prosesseihinsa.
Toisaalta kuvittaja voi myös keskittyä entistä enemmän käsintehtyihin kuvituksiin, jotka hän myy verkkokaupassaan signeerattuina. Toisessa skenaariossa liiketoiminta rakentuu entistä enemmän kuvittajan henkilöbrändin ympärille. Hän jakaa esimerkiksi sosiaalisen median sisältöjä nopeutetuista piirtämis- ja maalausvideoista, joiden avulla vahvistaa brändiään osaavana taiteilijana. Teoksen alakulmaan tulevasta nimikirjoituksesta tulee entistä keskeisempi osa myös kuvittajan mainos
Todellisuus voi olla myös näiden kahden skenaarion väliltä. Kuvittaja ehkä hyödyntää omassa työssään osittain tekoälytyökaluja, mutta toisaalta rakentaa omaa henkilöbrändiään kädentaitoon pohjautuvan taiteen ympärille. Esimerkki avaa kuitenkin valintojen mahdollisuutta, jonka avulla jokainen luova tekijä voi rakentaa omaa suhdettaan tekoälyyn ja toisaalta rakentaa itselleen eettisesti kestävän työskentelytavan.
Vaikka tekoäly ei muuttaisi suoraan jokaisen luovan alan tekijän työn sisältöä, tulee jokaisen luovan alan ammattilaisen rakentaa oma suhteensa tekoälyn muuttamaan toimintakenttään.
Sosiaalisessa mediassa tekoälyllä tehdyt mainoskuvat saavat usein negatiivisia kommentteja. Syitä voi olla useampia, kuten aikaisemmin esitelty Uncanny Valley -ilmiö, mutta yksi mahdollinen on se, että todellista pidetään arvokkaampana ja parempana. Yleisöt ja viime kädessä yhteiskunta päättävät tekoälyllä generoidun ja ihmisvoimin luodun arvon. Luova työ ei häviä, jos emme halua sen häviävän. Toisaalta on todennäköistä, että se muuttuu yhä tekoälytyökalujen kehittyessä.