Tekoäly vaikuttaa taiteen kenttään eri tavoin
Iikka Hauhio (HS 18.2) esitti, että tekoälyllä tuotetulla taiteella ei ole arvoa. Taideteollisen alan arvonmuodostukseen tekoälyllä on kuitenkin valtavasti vaikutusta. Monet tekijät ovat ymmärrettävästi huolissaan tulevaisuuden työllisyysnäkymistä.
Tekoälyn vaikutusta taideteolliseen alaan ja sen työllisyyteen voidaan lähestyä mielekkäimmin siitä näkökulmasta, mikä on kunkin taiteenalan suhde todellisuuteen. Karkeasti voimme jakaa taiteen kolmeen luokkaan, todellisuuteen perustuvaan taiteeseen, todellisuutta heijastavaan taiteeseen ja fiktiiviseen taiteeseen.
Todellisuuteen perustuvat taiteet ovat sellaisia, jossa avainasemassa on ihminen itse tai ihmisen tekemän työn jälki. Näillä aloilla tekoälyn vaikutus alan työllisyysnäkymiin on pieni tai olematon. Tekoälyä voidaan käyttää osana prosessia, mutta sille ei ole väistämätöntä tarvetta.
Esimerkiksi kuvataide eri muodoissaan pitää useimmiten sisällään ajatuksen käsityöstä ja siihen liittyvästä taidosta. Olemme esimerkiksi jo vuosikymmenten ajan pystyneet veistämään käytännössä mitä tahansa CNC-laitteilla, mutta niillä tuotettua työtä ei pidetä arvokkaana tai taiteellisena siinä missä käsityötä.
Esittävät taiteet taas perustuvat esiintymiseen. Muusikoiden, stand up -koomikoiden tai teatterin viehätys perustuu eläviin ihmisiin, joita kone ei voi korvata. Tarkkaan ottaen suuri yleisö ei ole kiinnostunut siitä, onko artisti edes itse säveltänyt omaa kappalettaan. Esiintyjä ratkaisee.
Todellisuutta heijastavat taiteet ovat sellaisia kuin dokumentaristinen valokuvaus tai videokuvaus. Niissä käytetään apuna teknisiä apuvälineitä todellisuuden taltiointiin. Tekoälypohjaiset ratkaisut näyttelevät suurta osaa esimerkiksi kameroiden kehityksessä, mutta siitä huolimatta generatiivinen tekoäly ei voi korvata ihmistä prosessissa.
Koska todellisuutta heijastavien taiteiden funktio on heijastaa todellisuutta, ei suhdetta todellisuuden taltiointiin voida katkaista. Tarvitsemme siis jatkossakin videokuvaajia ja valokuvaajia taltioimaan ainutlaatuisia tapahtumia.
Kolmas kategoria, eli fiktiivinen taide pitää sisällään esimerkiksi pelit, elokuvateollisuuden, graafisen suunnittelun ja kaupalliset digitaaliset kuvitukset. Niiden tuotantoprosessissa ihminen voidaan korvata lähes kokonaan. Edelleen tarvitaan suunnittelijoita, käsikirjoittajia ja työvaiheiden johtajia, mutta tuotantoon tarvittavien ihmisten määrä saattaa supistua merkittävästi. Esimerkiksi scifi-elokuva voidaan lähitulevaisuudessa generoida OpenAI:n Soran kaltaisilla generatiivisilla tekoälyratkaisuilla ilman ainuttakaan kuvattua kohtausta.
Vaikka tulevaisuuden ennustaminen on hankalaa, antaa edellä mainittu jaottelu työkaluja arvioida tulevaisuuden työllisyysnäkymiä. Toisaalta on todennäköistä, että kyseisillä aloilla tehdään uusia innovaatioita, jotka luovat uusia työpaikkoja. Esimerkiksi pelimaailmat saattavat kasvaa entistä suuremmiksi, jolloin suunnitteluun tarvitaan entistä enemmän työvoimaa, vaikka valtaosa nykyisistä työtehtävistä katoaisi.
Ihmisen erityinen etu on äärimmäinen sopeutuvuus. Sopeudumme nopeasti valtaviin muutoksiin. Luovalla alalla uusien ratkaisujen luominen on vieläpä sääntö eikä poikkeus. Siksi taiteen tulevaisuudesta ei kannata olla huolissaan.
