Blog

  • LuovAIn! uutiskirje 4, kesäkuu 2026

    LuovAIn! uutiskirje 4, kesäkuu 2026

    LuovAIn!-hanke tarjoaa luovan ja kulttuurialan toimijoille keinoja hyödyntää tekoälyä omassa työssään sekä sopeutua tekoälyn mukanaan tuomiin muutoksiin liiketoimintaympäristössä.


    Kevään 2026 kohokohdat:
    • Blogit
    o Voiko tekoälyllä tuotettu taide koskettaa, ja mitä sen kanssa pitäisi tehdä nyt?
    o Konesynestesiaa – pohdintoja ja kokemuksia tekoälystä SOHJO-tapahtuman LuovAIn! Roadshowssa
    • Valtakunnallinen kysely avoinna: Kuinka luovalla alalla suhtaudutaan tekoälyyn?
    o Vastausaika kesäkuun loppuun!
    • LuovAIn!-hanke kutsui luovien ja kulttuurialojen asiantuntijoita kirjoittamaan oman alansa näkökulmasta tekoälyn roolista ja tulevaisuudesta. Saimme kaikkiaan 30 erilaista tekstiä, jotka edustavat monipuolisesti luovien ja kulttuurialojen ekosysteemin eri toimijoita kansallisesti. Kokoelma julkaistaan syksyllä digitaalisesti Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikön julkaisusarjassa.


    • Tulevat roadshowt

    tekoälyllä luotu kuva tapahtuma-areenasta

    Roadshow Espoossa: ”Kun tekoäly tulee studioon – Kuka omistaa tulevaisuuden musiikin ja kuka sillä tienaa?”
    Aika: Ti 22.9.2026 klo 13.00–16.30
    Paikka: Meripaviljonki, Musiikin satama, Keilasatama 2 A, 02150 Espoo
    Esiintyjinä ovat mm. tekoälyn ja tekijänoikeuden asiantuntija Anton Ylikallio Helsingin yliopistosta, toiminnanjohtaja Jari Muikku Musiikkikustantajista ja tekoälymusiikkia tehnyt muusikko Max Savikangas.
    Tapahtuma on suunnattu musiikkialan ammattilaisille sekä muille luovien alojen toimijoille. Tilaisuus järjestetään yhteistyössä Teoston kanssa. Kysy lisää: Elsa Melkko (elsa.melkko@lab.fi)

    Roadshow Oulussa: Ihminen ja tekoäly – luovia yhdessä vai erikseen?
    Aika: 18.11.2026
    Paikka: tarkentuu
    LuovAin!-hankkeen roadshow päättyy Ouluun, joka on osa Oulu2026 kulttuuripääkaupungin LUMO Art & Tech -tapahtumaa. Roadshow-tapahtuma tarjoaa setin tekoälykomiikkaa, inspiroivan paneelikeskustelun sekä tekoälyä hyödyntävän yhteisötaidetyöpajan. Osallistujat pääsevät rakentamaan reaaliaikaisesti syntyvää visuaalista teosta tekoälyn avulla.
    Kysy lisää: Eeva Leinonen (eeva.leinonen@oulu.fi)
    Lisätietoja ja ilmoittautuminen julkaistaan myöhemmin – pysy kuulolla osoitteessa luovain.ai:
    https://luovain.ai/tule-mukaan-roadshow-tapahtumiin-helsinkiin-ja-ouluun-syksylla-2026/

    Kaikille avoin verkkokurssi ja itsearviointityökalu ovat vapaasti hyödynnettävissä
     o “Generatiivinen tekoäly luovassa työssä” antaa selkeän katsauksen mahdollisuuksiin, rajoihin ja eettisiin kysymyksiin – suunnattu luovien alojen ammattilaisille, opiskelijoille ja kaikille aiheesta kiinnostuneille. Aloita kurssi: Generatiivinen tekoäly luovassa työssä
    o Itsearviointityökalu: kartoita oma tekoälyosaaminen LuovAIn-itsearviointityökalulla arvioit omaa tekoälyosaamistasi luovan työn näkökulmasta ja saat pohjan seuraaville oppimisaskeleille. Tee itsearviointi: LuovAIn-itsearviointityökalu

    Tutustu lisää:
    Lisätietoja ja muita kiinnostavia sisältöjä löydät LuovAIn!-hankkeen verkkosivuilta: luovain.ai

  • Tule mukaan roadshow-tapahtumiin Espooseen ja Ouluun syksyllä 2026

    Tule mukaan roadshow-tapahtumiin Espooseen ja Ouluun syksyllä 2026

    LuovAIn! Roadshown viimeiset tapahtumat sijoittuvat Espooseen ja Ouluun. Laita päivämäärät kalenteriin ja tule kuulolle ja keskustelemaan tekoälystä musiikissa sekä tekoälyn ja ihmisen yhteispelistä.

    Espoo 22.9.2026 klo 13.00-16.30

    Espoossa pureudutaan musiikkialan ajankohtaisiin kysymyksiin tekoälyn aikakaudella. Otsikkona on ”Kun tekoäly tulee studioon – Kuka omistaa tulevaisuuden musiikin ja kuka sillä tienaa?”  Tapaamme silloin Keilaniemessä, Musiikin sataman Meripaviljongissa.

    Tapahtumassa pohditaan, miten tekoäly muuttaa musiikin tekijyyttä, luovaa työtä ja ansaintalogiikoita. Keskustelun teemoina ovat muun muassa musiikin tekijänoikeudet, aitous, oman äänen merkitys, tehokkuuden ja merkityksellisyyden välinen tasapaino sekä luovan työn läpinäkyvyys ja tunnistettavuus. Lisäksi pohditaan esimerkiksi sitä, kasvaako aidon tekijän arvo tulevaisuudessa, millaista AI-lukutaitoa alalla tarvitaan ja mitä mahdollisuuksia kansainvälistyminen avaa.

    Esiintyjinä ovat mm. tekoälyn ja tekijänoikeuden asiantuntija Anton Ylikallio Helsingin yliopistosta, toiminnanjohtaja Jari Muikku Musiikkikustantajista ja tekoälymusiikkia tehnyt muusikko Max Savikangas.

    Tapahtuma on suunnattu musiikkialan ammattilaisille sekä muille luovien alojen toimijoille. Tilaisuus järjestetään yhteistyössä Teoston kanssa.

    Kysy lisää: Elsa Melkko (elsa.melkko@lab.fi)

    Oulu 18.11.2026 klo 12.00-16.00

    LuovAin!-hankkeen roadshow päättyy Ouluun. Viimeinen roadshowmme on osa Oulu2026 kultturipääkaupungin LUMO Art & Tech -tapahtumaa. Otsikkona on ”Ihminen ja tekoäly – luovia yhdessä vai erikseen?” Tapahtuman paikka tarkentuu elokuussa 2026.

    Tapahtumassa kysytään, onko tekoäly luovan tekijän kaveri, apuri vai ajuri? Miten tekoäly vaikuttaa luovien alojen tekijöiden nykyisyyteen ja tulevaisuuteen? Mistä löytää uusia näkökulmia liiketoimintaan tekoälyn aikakaudella? Miten toimia eettisesti tekoälyn kanssa? Miksi yhä tarvitaan autenttista mediasisältöä? Kuka sanoo, mikä on hyvää ja kaunista – taidetta? Mistä löytyy tila luovan alan toimijoille tulevaisuudessa?​

    Tapahtuma tarjoaa setin tekoälykomiikkaa, inspiroivan paneelikeskustelun sekä tekoälyä hyödyntävän yhteisötaidetyöpajan. Osallistujat pääsevät myös rakentamaan reaaliaikaisesti syntyvää visuaalista teosta tekoälyn avulla.

    Kysy lisää: Eeva Leinonen (eeva.leinonen@oulu.fi)

    Tiedot tapahtumien ohjelmasta sekä ilmoittautumisesta päivitetään myöhemmin tähän juttuun – pysy kuulolla!

  • Konesynestesiaa – pohdintoja ja kokemuksia tekoälystä SOHJO-tapahtuman LuovAIn! Roadshowssa

    Konesynestesiaa – pohdintoja ja kokemuksia tekoälystä SOHJO-tapahtuman LuovAIn! Roadshowssa

    Tekoäly herättää luovilla aloilla yhtä aikaa innostusta, uteliaisuutta ja huolta. SOHJO-tapahtuman LuovAIn! Roadshowssa mediataiteilijat, tutkijat, yrittäjät ja esiintyjät pohtivat, miten tekoäly muuttaa taiteen tekemistä, työn arkea ja ihmisen roolia tulevaisuudessa. Yksi näkee tekoälyn luovuuden työkaluna, toinen varoittaa sen hallitsemattomasta kehityksestä – mutta kaikkia yhdistää ajatus siitä, että ihmisen oma ääni ja vastuu säilyvät keskiössä.

    Mediataiteilija Ville-Sakari Kotka Käpynä Oy:stä ja tutkija Markus Sjöberg Tampereen yliopistosta toteuttivat SOHJO-tapahtuman LuovAIn! Roadshowhun interaktiivisen tekoälyteoksen, jossa useat eri AI-järjestelmät yhdistyvät kuvaan, musiikkiin ja reaaliaikaiseen visuaaliseen kollaasitaiteeseen. Järjestelmä muuntaa kameralla otetun kuvan tekstipromptiksi, jonka pohjalta syntyy sekä liikkuvaa kuvaa että tekoälyn tuottamaa musiikkia. Käyttäjät voivat vaikuttaa lopputulokseen esimerkiksi koskettimilla ja vaihtamalla musiikkigenrejä.

    Kotka kuvaa teosta “konesynestesiaksi”, jossa kuva ja ääni luovat yhdessä elämyksellisen kokonaisuuden. Hän kertoo kehittäneensä AI-projekteja useita vuosia, mutta juuri tämä SOHJOssa nähty kokonaisuus rakentui intensiivisesti parin kuukauden aikana.

    Markus Sjöberg kertoi projektin syntyneen kokeilevan ja workshopmaisen yhteistyön kautta. Hänen mukaansa tekoälytyökalujen nopea kehitys on mahdollistanut jatkuvan ideoinnin, uusien ominaisuuksien testaamisen ja luovan leikittelyn prosessin aikana. Sjöberg kuvaa yhteistyötä Ville-Sakari Kotkan kanssa avoimeksi ideapallotteluksi, jossa ajatuksia kehitettiin matalalla kynnyksellä vielä aivan viime metreille asti.

    Sjöbergin mukaan tekoälyn keskeinen rooli projektissa on ollut ohjelmistokehityksessä. Taustalla toimiva ohjelmisto on rakennettu erityisesti tapahtumaa varten Claude Code -tekoälytyökalun avulla, joka on toiminut eräänlaisena “työryhmän jäsenenä” ohjelmoinnissa ja teknisessä suunnittelussa.

    Toimittaja, ohjaaja ja Revolutionista Producationsin toimitusjohtaja Ina Mikkola suhtautuu tekoälyyn tällä hetkellä varauksella erityisesti siksi, että tekoälymallit hyödyntävät ihmisten tuottamaa sisältöä ilman selkeitä tekijänoikeus- tai omistajuuskäytäntöjä. Hän korostaa, että taide ja luova työ ovat ennen kaikkea ihmisten välistä vuorovaikutusta.

    Samaan aikaan hän näkee tekoälyssä hyödyllisiä mahdollisuuksia silloin, kun se toimii luovan työn tukena eikä korvaa itse luovaa prosessia. Esimerkiksi haastattelujen automaattinen litterointi säästää aikaa ja vapauttaa tekijän keskittymään varsinaiseen sisällöntuotantoon.

    Ina Mikkola nostaa esiin myös tekoälyn vaarat. Tekoälyn tuottaman sisällön määrän kasvu vaikeuttaa ihmisten medialukutaitoa ja aidon sekä tekoälyn tekemän materiaalin erottamista toisistaan. Mikkola pelkää tämän voivan heikentää luottamusta mediaan, yhteiskuntaan ja ihmisiin yleensä. Hänen mukaansa tekoälyn käyttöä tulisi säädellä nykyistä vahvemmin.

    Ina Mikkola uskoo, että ihmiset tulevat aina kaipaamaan tarinoita, kulttuuria ja taidetta. Menestyminen vaatii kuitenkin oman persoonallisen äänen, tyylin ja näkökulman löytämistä. Omen äänen pitäisi erottua ja resonoida yleisössä riippumatta siitä, hyödynnetäänkö työssä tekoälyä vai ei.

    Future Objectsin toimitusjohtaja Taavi Kuisma mukaan tekoälystä puhutaan paljon, mutta sen aktiivinen hyötykäyttö on edelleen melko vähäistä erityisesti yritysmaailmassa. Hän arvioi, että olemme vasta kehityksen alkuvaiheessa.

    Suurimpana huolenaiheena Kuisma näkee sen, että teknologia kehittyy nopeammin kuin ihmisten kyky hallita sitä. Hän korostaa erityisesti eettisyyden merkitystä ja sitä, että yritysjohtajien tulisi keskittyä tekoälyn vastuulliseen hyödyntämiseen. Kuisman mielestä tekoälyä pitäisi käyttää hyvän tekemiseen eikä pelkästään taloudellisen hyödyn tai sodankäynnin välineenä.

    Kuisman mukaan ihminen on teknologian “kapellimestari”. Tekoäly on kuin tuli: hyvä renki, mutta huono isäntä. Kuisman mielestä ihmisten täytyy oppia hyödyntämään teknologiaa avoimin mielin, mutta samalla säilyttää maltti ja kontrolli sen käytössä.

    Koomikko ja startup-yrittäjä Joona Kotilainen hyödyntää tekoälyä luovasti osana livekomediaa. Hän ei käytä tekoälyä vitsien kirjoittamiseen, vaan rakentaa erilaisia tekoälyhahmoja ja botteja esiintymään kanssaan lavalla. Myös yleisö voi osallistua joihinkin Kotilaisen esityksiin esimerkiksi ohjaamalla tekoälyn luomia tarinoita ja tekstiseikkailuja.

    Kotilainen korostaa, että ihmisen rooli on edelleen keskeinen: koomikko toimii tilanteen vetäjänä, tulkkina ja tunnelman ylläpitäjänä myös silloin, kun teknologia takkuaa. Erityisen tärkeänä hän pitää yllätyksellisyyttä ja tekoälyhahmojen persoonallisuutta, kuten “roast bottia”, joka haastaa koomikkoa lavalla.

    Kotilainen hyödyntää tekoälyä myös yritystoiminnassa esimerkiksi taloushallinnon, analytiikan ja datan käsittelyn tukena. Tekoäly nopeuttaa tiedonhakua ja auttaa tekemään tarkkoja analyysejä lähes reaaliajassa.

    Tekoälyn riskejä pohtiessaan hän ei pidä nykyisiä tekoälyjä varsinaisesti pelottavina, koska ne eivät ole tietoisia eivätkä toimi itsenäisesti. Huoli syntyy vasta silloin, jos tekoälylle annetaan todellista toimijuutta ja mahdollisuus tehdä päätöksiä maailmassa ilman ihmisen kontrollia.

    Juttu, videot ja kuva: Minna Kilpeläinen

  • Interaktiivinen AI-installaatio, Sohjo 2026

    Interaktiivinen AI-installaatio, Sohjo 2026

    Osana LuovAIn! -hankkeen roadshow -kokonaisuutta toteutettiin Joensuun SOHJO 2026 -tapahtumassa työpaja, joka kutsui tapahtuman osallistujat luomaan yhdessä reaaliaikaista, jatkuvasti kehittyvää visuaalista taideteosta tekoälyn avulla. Tässä artikkelissa kerrotaan, miten työpaja toteutettiin teknisesti ja miten tapahtumakävijät sen kokivat.

    LuovAIn! Community Art Lab - SOHJO 2026 -tapahtumassa. Kuva: Elsa Melkko
    Interaktiivinen AI-installaatio, Sohjo 2026. Kuva: Elsa Melkko

    Sohjo 2026 -tapahtumassa heräsi henkiin installaatio, jossa kävijät saattoivat piirtää, soittaa ja astua itse tekoälyn läpi. Installaatio oli kolmen pisteen kokemus: vanha piirtoheitin, MIDI-koskettimet ja valkokangas, kaikki kytkettynä reaaliaikaiseen kuvageneraatioon, tilavalaistukseen ja musiikkiin.

    Kokemus

    Tilassa oli kolme pistettä, joiden läpi saattoi kulkea omaan tahtiinsa.

    Piirtoheitin. Vanha runko, ESP32-mikrokontrolleri ja kamera piilotettu peilin koteloon osoittaen alaspäin, analoginen nappi päällä. Kävijät asettivat piirroksia tai esineitä tasopinnalle ja painoivat nappia. Järjestelmä analysoi kohteen, tuotti siitä kuvauksen ja generoi sen perusteella uuden kuvan reaaliajassa. Toinen työkalu yhdisti alkuperäistä kuvaa ja taustaa ja tuotti hyperrealistisia yhdistelmiä. Nämä toimivat taustana valkokankaan live-kuvalle.

    Lisäksi järjestelmä poimi kuvasta dominoivan värin ja lähetti sen suoraan tilavaloille DMX:n kautta. Jokainen piirros tai esine värjäsi kirjaimellisesti koko tilan oman päävärinsä mukaan.

    Musiikki. Kaikkien pisteiden yli soi reaaliaikainen musiikki tilaa tukevana kerroksena. Järjestelmä tulkitsi näkemänsä myös äänimaailmaksi ja päivitti sitä jatkuvasti taustalla. Koskettimilla ja kontrollerilla saattoi muokata tilan äänimaailmaa reaaliajassa: ohjata genreä, tunnelmaa, sointujen kirkkautta.

    Valkokangas. Kävijä astui kuvaan ja näkyi kankaalla piirtoheitinpöydältä poimitun tyylin värittämänä. Pöydällä olleen piirroksen tai esineen analyysistä syntynyt tyyli heijastui suoraan live-kuvaan. Mitä pöydälle laitettiin, se määräsi miltä kameran edessä seisova näytti.

    Reaktioita

    Vaikka tekoälykuvat ovat monelle jo tuttuja, live-aspekti teki tästä eri kokemuksen. Se hetki kun oma piirros muuttuu joksikin muuksi silmien edessä, reaaliajassa, on eri asia kuin katsoa valmiita kuvia ruudulta. Teknologia itsessään on jo vanhempaa, mutta liveness teki siitä monelle silti wow-elämyksen.

    Moni sanoi ensin, ettei piirrä koska ei osaa. Mutta kun uskaltautui, olikin se iloinen yllätys. Tekoäly ei arvostele inputtia vaan ryhtyy töihin.

    Tekijänoikeussuojaukset tulivat vastaan välillä. Eräs osallistuja piirsi Aku Ankan, mutta järjestelmä ei tuottanut Aku Ankkaa. Analyysistä tuli kuvaus geneerisestä ankasta, ja tekoäly piirsi geneerisen ankan. Ankka kyllä, mutta ei se ankka.

    Keskustelua tuli myös taiteenalojen ulkopuolelta, pohdittiin mm. mihin kaikkeen vision mallit pystyvät esim. teollisuudessa. 

    Järjestelmä

    Installaation alla pyöri neljä itsenäistä ohjelmaa, jotka kommunikoivat jaettujen tiedostojen ja OSC:n kautta. 

    VisionPrompt kaappaa kamerakuvan ja lähettää sen GPT-4o Vision -analyysiin aina osallistuja painettua nappia. Analyysi tuottaa kohtauskuvauksen, tunnelman, tyyliluokituksen ja tagit, jotka syötetään Stable Diffusion -generointiin. Live-videosyöte kulkee samaan aikaan TouchDesigneriin Spoutin kautta, pakkauksetta, suoraan muistista muistiin.

    NanoBanana yhdistää kuvattua kohdetta ja pohjakuvaa Geminin avulla ja tuottaa hyperrealistisia komposiitteja reaaliajassa. Se poimii kuvasta myös dominoivan värin hex-arvona, jonka TouchDesigner lähettää DMX-protokollalla tilavaloille. Lisäksi se kirjoittaa musiikkikuvauksen tiedostoon, josta Lyria sen poimii.

    Lyria on reaaliaikainen musiikkigeneraattori, joka lukee VisionPromptin kirjoittamaa musiikkikuvausta ja päivittää äänigeneraation sen mukaan. Genre-sekoitus toimii Gaussisella käyrällä kahdeksan genren yli, käyrä kaventuu reunoilla ja laajenee keskellä, jolloin siirtymät tuntuvat luontevilta. MIDI-koskettimistolta sointulaatu vaikuttaa äänen kirkkauteen: duurisoinnut kirkastuvat, mollisoinnut tummentuvat. Ei tiukkaa musiikkiteoriaa, mutta toimii live-tilanteessa.

    TouchDesigner koostaa kaiken yhteen: ottaa vastaan videosyötteet Spoutin kautta, lukee VisionPromptin kirjoittaman JSON-tiedoston ja välittää sieltä poimitun promptin Stable Diffusionille, yhdistää generoidut kuvat ja live-striimin, lukee väriarvon ja ajaa DMX-valaistuksen.

    Teknisesti

    Ohjelmat eivät puhu suoraan toisilleen. VisionPrompt kirjoittaa analyysinsä JSON-tiedostoon, TouchDesigner lukee sen ja välittää promptin Stable Diffusionille. VisionPrompt kirjoittaa musiikkikuvauksensa samaan tiedostoon, Lyria pollaa sitä kahden sekunnin välein. Spout hoitaa videon siirron ohjelmien välillä pakkauksetta jaetun GPU-muistin kautta, mikä pitää latenssin minimissä.

    Tämä tiedostopohjainen arkkitehtuuri on tarkoituksella yksinkertainen. Jokaisen osan voi käynnistää uudelleen tai vaihtaa kesken kaiken ilman että muu hajoaa. Live-tilanteessa se on käytännöllinen valinta.

    ESP32 piirtoheittimessä hoiti analogisen napin ja välitti laukaisusignaalin USB-sarjayhteyden kautta. Tila luki ja reagoi: napinpainallus käynnisti analyysin, analyysi päivitti kuvan, kuva päivitti värin, väri päivitti valot. Näin AI poti eräänlaista synestesiaa, mutta AI:n kohdalla se ei ollutkaan aistihavaintojen sekoittumista, vaan aistian luoman inputin prosessointia ilman kokemusta siitä, mitä se käsittelee. Synestesia ilman aistimusta.

    Teksti: Ville-Sakari Kotka, Studio Käpynä

  • Miksi käytätte AI-kuvia, LuovAIn!-hanke? 

    Miksi käytätte AI-kuvia, LuovAIn!-hanke? 

    LuovAIn!-hankkeen verkkokurssin kuvitus on herättänyt osassa luovan alan tekijöitä kysymyksiä ja ihmetystä: miksi tekoälyä ja luovaa alaa käsittelevän hankkeen kuvitus on tehty pääosin generatiivisilla tekoälytyökaluilla? Eikö se ole ristiriitaista? Avaan tässä kirjoituksessa kuvitusvalintojen taustoja ja niiden takana olevaa ajattelua.

    Verkkokurssin kuvitus on tehty pääosin generatiivisilla tekoälytyökaluilla. Tätä ei ole pyritty peittämään: esimerkiksi vesileimat on jätetty tarkoituksellisesti näkyville. Olen myös tietoisesti pitänyt kuvankäsittelyn vähäisenä, jotta kurssin suorittajan on helpompi arvioida kuvia tekoälykuvina.

    Kyseessä on avoin korkeakoulutason verkkokurssi generatiivisesta tekoälystä luovalla alalla. Kurssin kuvittaminen tekoälyllä on tässä kontekstissa johdonmukainen valinta, ei säästökeino. Jokainen tekoälyn avulla tuotettu kuva on myös esimerkki tekoälyllä tuotetusta visuaalisesta sisällöstä, sen mahdollisuuksista ja rajoitteista. Kuvitus, joka ei liittyisi kurssin aiheeseen, olisi samanlaista sisällötöntä koristelua, josta tekoälyä hyödyntäviä usein syytetään.

    Äkkivilkaisulla kuvista saattaa tunnistaa tekoälylle tyypillisiä maneereja, ja niiden perusteella kuvitus voi vaikuttaa geneeriseltä. Kuvituksen taustalla on kuitenkin samanlaista visuaalista suunnittelua kuin ”perinteisin” menetelmin kameran ja Photoshopin kanssa työskennellessä. 

    Esimerkiksi verkkokurssin etusivuilla tekoäly on inhimillistetty eräänlaisiksi roboteiksi, mutta en käyttänyt humanoidirobotin tuttua mallia. Sen sijaan lähdin rakentamaan visuaalista ilmettä vanhojen kuvaputkinäytöllisten tietokoneiden kautta. Tietokoneiden näytöissä olevien kasvojen tunnusomainen piirre on ulkona oleva kieli: sanaleikki kielimallista. Yksityiskohta ei ole ehkä kaunein mahdollinen, mutta se korostaa ajatusta kielimallista, joka ”ahmii” ympäristöään koulutusaineistokseen.

    Tekoälyn virheet ovat osa visuaalisia valintoja. Esimerkiksi tekstien virheet ovat kuvamalleille tyypillisiä, ja niiden näkyville jättäminen on tietoinen valinta. Se helpottaa tekoälyn tunnistamista ja nostaa samalla esille yhteiskunnallisen kysymyksen siitä, muuttuuko ympäröivä visuaalinen kulttuuri epämääräiseksi hallusinaatioksi.

    Olen pohjakoulutukseltani taiteen maisteri ja väitellyt tohtoriksi visuaalisen kulttuurin alalta. Minulla pitäisi siis olla ainakin koulutukseni perusteella kohtuullinen ymmärrys visuaalisesta sisällöstä. Toki kuvan katsoja ei välttämättä tarkastele kuvitusta analyyttisesti eikä löydä niitä metatasoja, joita tekijä on ajatellut. Äkkivilkaisulla on helppo ajatella, että kyseessä on ”geneeristä AI-huttua”.

    Toisaalta hieman ironisesti samasta laiskasta katseesta johtuu ammattikuvittajien ja graafikkojen haastava asema markkinoilla. Jos heidän tekemiään kuvia ei pysähdytä katsomaan eikä niitä pyritä ymmärtämään, voivat kuvat näyttäytyä sisällöttömänä koristeena. Silloin ne on helppoa korvata kenen tahansa generoimalla täytesisällöllä.

    Ihmisen ja koneen eroa on houkuttelevaa etsiä lopputuloksesta, mutta se on väärä paikka. Kielimalli tai diffuusion avulla kuvia luova generaattori voi tuottaa sisältöä, joka näyttää intentionaaliselta: se voi vaikuttaa ottavan kantaa, problematisoivan tai kysyvän. Ero on siinä, mistä tulos syntyy. Ihmisellä on kokemus, positio ja vastuu valinnoistaan. Kone tuottaa tilastollisesti todennäköistä sisältöä ilman kokemusta ja ilman vastuuta. Lopputulos voi näyttää samalta, mutta sen taustalla ei ole ajattelua. Olisi tärkeää miettiä, miten saisimme sekä tilaajat että kuluttajat ymmärtämään tämän eron ja näkemään visuaalisuuden osana sisältöä eikä pelkkänä koristeena.

    Tekoälykehitys ja sopeutuminen

    Toinen yleinen kysymys on, edistääkö LuovAIn!-hanke luovalle alalle vahingollista tekoälykehitystä. Verkkokurssilla on pyritty käsittelemään tekoälyn eri puolia mahdollisimman monipuolisesti ja eri näkökulmista.

    Suhtaudun itse tekoälyyn pragmaattisesti. En usko, että teknistä kehitystä voi pysäyttää, mutta en myöskään ajattele, että tekoäly välttämättä veisi ihmiskuntaa parempaan suuntaan. On vaikea keksiä taloudellisten syiden lisäksi hyviä perusteita sille, miksi automatisoida juuri mukavimpia asioita, kuten piirtämistä.

    Tekoälyn kehityssuuntiin voi pyrkiä vaikuttamaan lainsäädännöllä ja kulttuurisesti, mutta se on hidasta. Yksittäisen luovan alan tekijän näkökulmasta on tärkeää ymmärtää, missä tilanteessa toimii. Se ei tarkoita kaiken hyväksymistä. Jokainen voi yksilötasolla päättää, ettei käytä generatiivisia tekoälytyökaluja luovaan työhön, eikä se ole millään lailla huono päätös. Tärkeää on kuitenkin tiedostaa, mitä tekoäly osaa ja mitä se ei osaa, jotta voi tehdä tietoisia valintoja oman työnsä suhteen.

    Tekoäly ei ole luovalla alalla pelkkä ongelma. Mielenkiintoista on, että tekoäly saattaa kääntää päälaelleen pitkään vallinneen kehityssuunnan, jossa menestyminen on edellyttänyt yhä kapeampaa erikoistumista. Tekoäly korvaa helpoimmin juuri standardoituja tehtäviä, joihin erikoistuminen on perinteisesti tähdännyt. Sen sijaan muutos suosii generalisteja, joilla on monipuolinen ymmärrys luovan työn eri vaiheista ja jotka pystyvät yhdistelemään osaamistaan uusilla tavoilla.

    Toisaalta riittävän syvä erikoistuminen voi myös suojella. Oma tunnistettava tyyli, omat hahmot, persoonallinen ilmaisu ovat asioita, joita kone ei tuota itsestään vaan jotka syntyvät tekijän kokemuksesta ja näkemyksestä. Geneerisen keskitason työn korvaaminen on helppoa, mutta persoonallisen otteen korvaaminen ei.

    Luovalla alalla resursseja ei ole koskaan liikaa. Ei ole budjettia eikä riittävästi tekijöitä. Nyt resurssit voivat riittää pidemmälle. Kuvittaja voi rakentaa itsenäisesti omiin hahmoihinsa perustuvan pelin. UX-suunnittelija voi rakentaa yksin kokonaisen toimivan verkkopalvelun. Moni aikaisemmin mahdoton asia muuttuu mahdolliseksi.

    Luovassa työssä ei välttämättä kannata automatisoida omia vahvuuksiaan, vaan niitä vaiheita, joissa oma osaaminen ei ole parhaimmillaan. Tässä on tilaa luovuudelle ja oman osaamisen laajentamiselle.

    LuovAIn!-verkkokurssilla on pyritty käsittelemään monipuolisesti tekoälyyn liittyviä teemoja. Kuvitus ja muut esimerkit eivät ole koristelua vaan aktiivista argumentaatiota, jonka tehtävä on herättää ajattelemaan. Ajattelu on se asia, jota kone ei tiettävästi osaa tehdä. Siksi meidän on syytä kehittää ajattelun taitoa.

  • Voiko tekoälyllä tuotettu taide koskettaa, ja mitä sen kanssa pitäisi tehdä nyt?

    Voiko tekoälyllä tuotettu taide koskettaa, ja mitä sen kanssa pitäisi tehdä nyt?

    Generatiivinen tekoäly luo uusia mahdollisuuksia luovan työn tueksi – ei sen korvaajaksi.

    LuovAIn!-hankkeen asiantuntija, Tiina Taiminen, toimi pääpuhujana 16.12.2025 järjestetyssä Luovat alat & AI – uhka vai mahdollisuus? -tilaisuudessa. Hän havainnollisti puheenvuorossaan sitä, kuinka AI voi toimia merkityksellisen luovuuden kumppanina.

    LuovAIn!-hanke tarjoaa ratkaisuja osaamisen kehittämiseen ja rohkaisee kaikkia kokeilemaan tekoälyn hyödyntämistä ennakkoluulottomasti, myös luovassa työssä.

    Lue koko artikkeli LAB Focus -julkaisusta.

  • Tutkijamme Markus Sjöberg väitteli sosiaalisen median ja tekoälyn vaikutuksesta luontosuhteeseen

    Tutkijamme Markus Sjöberg väitteli sosiaalisen median ja tekoälyn vaikutuksesta luontosuhteeseen

    Markus Sjöberg tarkasteli joulukuun 2025 alussa hyväksytyssä väitöksessään sitä, miten sosiaalinen media ja tekoäly vaikuttavat ihmisten luontosuhteeseen. Hän hahmotti aihetta ennen kaikkea kuvien kautta, sillä kuvat ovat somessa keskeisin tapa puhua luontokokemuksista. 

    Sjöberg tarkasteli väitöstään varten Facebookissa retkeilyyn ja luontokuviin erikoistuneita ryhmiä, kävi tekoälyavusteisesti läpi yli 70 000 Instagram-kuvaa, haastatteli Instagram-kuvaajia ja vaikuttajia sekä tarkkaili kansallispuistoissa, miten digilaitteita käytetään. Näitä erilaisia aineistoja vertailemalla hän sai kokonaiskuvan siitä, kuinka digitalisaatio lopulta vaikuttaa luontokokemuksiin ja niiden representaatioihin.

    ”Tekoälyn osalta keskeisiä ilmiöitä oli oikeastaan kaksi. Menetelmällinen näkökulma on siellä taustalla. Käytin tekoälyä informanttina etnografisessa tutkimuksessa. Pyrin siis selvittämään kuinka tekoäly ikään kuin ”hahmottaa” maailman. En käyttänyt kielimalleja, vaan kuvamalleja kuten Google Visionia, joka luokittelee kuvia sisällön pohjalta ja myös jonkin verran generatiivisia malleja, joilta pyysin yksinkertaisesti tiettyä sisältöä, kuten ”Suomi” tai ”Suomalainen luonto”. Näin ymmärsin, millaista todellisuutta tekoäly luo. Sitähän käytetään myös somessa suosittelualgoritmien taustalla”, Sjöberg kertoo.

    Tekoälyn näkökulmina menetelmät ja generatiivisen tekoälyn ja valokuvan välinen suhde

    Toinen väitöksen tekoälynäkökulma liittyy generatiivisen tekoälyn ja valokuvan väliseen suhteeseen. Sjöberg sanoo, että vaikka generatiivinen tekoäly voi luoda valokuvaa muistuttavaa sisältöä, se ei ole valokuvaa, joka on kuitenkin tietyssä hetkessä ja paikassa tallennettua valoa.

    ”Tästä syystä generatiivinen on aina geneeristä. Se ei siirrä luontokokemusta luonnon representaation tasolle, vaan on tavallaan vain koulutusaineistonsa osalta tietynlaista summausta luontokokemuksista. Se ei kuitenkaan välitä sitä samaa viestiä kun luontokokemuksesta otettu kuva. Esimerkiksi paikka ja paikan kokemus, joka on luontokokemuksen näkökulmasta äärimmäisen tärkeä, ei toistu generatiivisen tekoälyn kuvissa. Generoitu kuva voi toimia esimerkiksi mainoskuvituksena, mutta ei kovin hyvin luontokokemuksen representaationa”, Sjöberg avaa.

    Tekoälyn osalta tutkimuksen keskeiset ansiot liittyvät menetelmälliseen puoleen. Sjöberg pyrki avaamaan algoritmien todellisuutta keskeiseksi osaksi sitä kokonaisuutta, jossa sosiaalinen toiminta tapahtuu. Sjöberg uskoo, että tällaiset lähestymistavat tulevat vielä lisääntymään tulevaisuudessa. 

    Todellisuutta vai ideaalimaailma?

    Luontosuhteen kannalta ehkä keskeisintä on se, että luontokuvat eivät ole todellisuuden peili, vaan ikään kuin osoitus tietynlaisesta ideaalimaailmasta, jossa haluttaisiin elää. Ne siis välittävät perinnemaisemaa, koskematonta luontoa ja muuta hyvin perinteistä kuvastoa, joka oli voimissaan jo 1800-luvun lopussa. Kännykät, telemastot ja vastaavat elementit rajataan kuvien ulkopuolelle. Vaikka ne ovat keskeinen osa retkeilyä, ne eivät ole osa retkeilyn visuaalista kertomusta. 

    Lue lisää Tampereen yliopiston uutisesta:

    Markus Sjöberg: Sosiaalisessa mediassa jaetut luontokuvat eivät kerro todellisuudesta, vaan toiveistamme | Tampereen korkeakouluyhteisö

    Väitöskirjan pysyvä osoite: https://trepo.tuni.fi/handle/10024/231223

    Kuva: Celina Sjöberg

  • LuovAIn! uutiskirje 3, joulukuu 2025

    LuovAIn! uutiskirje 3, joulukuu 2025

    LuovAIn!-hanke tarjoaa luovan ja kulttuurialan toimijoille keinoja hyödyntää tekoälyä omassa työssään sekä sopeutua tekoälyn mukanaan tuomiin muutoksiin liiketoimintaympäristössä.           

    Syksyn 2025 kohokohdat:

    • Kaikille avoin verkkokurssi ja itsearviointityökalu julkaistu
      • “Generatiivinen tekoäly luovassa työssä” antaa selkeän katsauksen mahdollisuuksiin, rajoihin ja eettisiin kysymyksiin – suunnattu luovien alojen ammattilaisille, opiskelijoille ja kaikille aiheesta kiinnostuneille. Aloita kurssi: Generatiivinen tekoäly luovassa työssä
      • Itsearviointityökalu: kartoita oma tekoälyosaaminen LuovAIn-itsearviointityökalulla arvioit omaa tekoälyosaamistasi luovan työn näkökulmasta ja saat pohjan seuraaville oppimisaskeleille. Tee itsearviointi: LuovAIn-itsearviointityökalu
    Kielimallit kadulla

    • Verkkotyöpajat: keskustelua, vertaisoppimista ja jatkoaskelia Verkkotyöpajat rakennettiin tukemaan verkkokurssia
    • AI-avusteinen yhteiskehittämisen pilotti – opit Prahasta LuovAIn! vei AI-avusteisen yhteiskehittämisen pilotin Creative Skills Week 2025 -tapahtumaan Prahaan ja järjesti työpajan “Co-creation with AI in the cultural and creative industries”. Pilotista kertyi mm. kansainvälistä näkyvyyttä, mahdollisuus testata hankkeen havaintoja asiantuntijoiden kanssa sekä uusia kumppanuuksia vastuullisen kehittämisen tueksi. Lue pilottijuttu: AI-avusteinen yhteiskehittämisen pilotti

    Suositeltuja sisältöjä:

    • Tekijät kertovat Tekoälytaiteilija Taika Jalohaikara yhdistää perinteisen piirtämisen ja algoritmit Lue  kertomus ja katso video.
    • Kun tekoäly kohtaa musiikin Muusikko Pasi Salmi pohtii suhtautumistaan algoritmeihin musiikin tekemisessä Lue uutinen.

    Tulossa keväällä 2026:

    Save the date: LuovAIn! x SOHJO 2026

    📣 LuovAIn!-hanke on mukana maaliskuussa 2026 Joensuussa järjestettävässä SOHJO 2026 -tapahtumassa. Lisätietoja tapahtumasta: https://businessjoensuu.fi/en/sohjo

    🤖 Tapahtumassa toteutamme osallistavan AI + yhteisötaide -workshopin, jossa tapahtumakävijät pääsevät päivän aikana rakentamaan yhdessä ainutlaatuista, reaaliaikaisesti syntyvää taideteosta tekoälyn avustuksella. 

    💡 Lisäksi SOHJO-tapahtuman lavalle nousee Luovain-teemastakin inspiroitunut keynote-puhuja Taavi Kuisma, joka avaa puheenvuorossaan tekoälyn käytön tulevaisuutta ja vaikutuksia luovilla aloilla. Yhteistyö on osa hankkeen Roadshow-kokonaisuutta.

    Muut roadshowt: Rovaniemi, Helsinki, Oulu

    Seuraa päivittyviä roadshow-paikkakuntia ja tutustu lisää LuovAIn!-hankkeen verkkosivuilla: luovain.ai

  • Uusi avoin verkkokurssi antaa luoville ammattilaisille etumatkaa tekoälyn hyödyntämisessä

    Uusi avoin verkkokurssi antaa luoville ammattilaisille etumatkaa tekoälyn hyödyntämisessä

    Generatiivinen tekoäly muuttaa vauhdilla luovan työn kenttää – ja nyt kaikilla halukkailla on mahdollisuus oppia hyödyntämään sitä oman osaamisensa tueksi. Valtakunnallinen LuovAIn!-hanke on julkaissut maksuttoman verkkokurssin “Generatiivinen tekoäly luovassa työssä”, joka tarjoaa selkeän katsauksen tekoälyn mahdollisuuksiin, rajoihin ja eettisiin kysymyksiin osana luovien alojen arkea.

    Tämän verkkokurssin tarkoituksena on lisätä ymmärrystä siitä, mikä on generatiivisen tekoälyn vaikutus luovaan työhön ja yleisemminkin luoville aloille. Kurssi tarjoaa työkaluja, joita jokainen luovan alan ammattilainen tarvitsee nyt ja tulevaisuudessa – olipa tekoäly sitten kilpailija, kumppani tai inspiroiva työkalu. Kurssi pureutuu siihen, miten tekoäly voi tukea esimerkiksi kirjoittamista, kuvittamista, videotuotantoa, säveltämistä tai vaikkapa pelikehitystä – eikä kyse ole vain futuristisista visioista, vaan tämän päivän työvälineistä. Kurssilla pohditaan myös tekoälyn eettisiä kysymyksiä.

    Tekoäly laajentaa luovan työn rajoja – ei korvaa tekijää

    ”Viimeiset vuodet ovat näyttäneet, että tekoäly on uskomattomalla nopeudella ottanut haltuun myös sellaisia tehtäviä, joita pidettiin aiemmin luovan alan tekijöiden yksinoikeutena. Tekoäly tuottaa valokuvamaisen tarkkoja kuvia, uskomattoman vaikuttavia kuvituksia, radiosoittoon kelpaavia musiikkikappaleita ja yllättävän laadukkaita suunnitelmatekstejä. Tekoäly ei ole vielä korvannut ihmistä, mutta kuukausi toisensa jälkeen tekoälytyökalujen jälki paranee”, kertoo kurssin toteuttanut tutkija Markus Sjöberg Tampereen yliopiston Porin yksiköstä.

    Sjöbergin mukaan tekoäly voi näyttäytyä voimavaralta, jonka avulla yksi ihminen voi tehdä pelituotannon kaikki vaiheet tai pyörittää mainostoimistoa entistä paremmin, vaikka yksin.

    ”Toisaalta se voi viedä luovan alan tekijältä juuri sen mukavimman työn. Piirtäminen, käsikirjoittaminen tai säveltäminen ovat monelle keskeinen syy hakeutua luovan alan töihin. Kuka haluaisi automatisoida intohimonsa kohteita? Yhtä kaikki luovan alan tekijöiden on syytä ymmärtää, millaisesta muutoksesta on kyse”, Sjöberg sanoo.

    Kurssi johdattaa osallistujan generatiivisen tekoälyn perusteista käytännön sovelluksiin. Esimerkeissä tutustutaan muun muassa kielimalleihin (kuten ChatGPT, Claude ja Gemini), kuva- ja videomalleihin (kuten DALL‒E, Midjourney ja Flux) sekä musiikkia luoviin malleihin.

    Kurssi ei tarjoa vain työkalujen käyttöohjeita, vaan rohkaisee pohtimaan myös kysymyksiä tekijänoikeuksista, ympäristövaikutuksista ja siitä, mikä lopulta tekee luovasta työstä inhimillistä.

    Käsityksiä oikomassa

    Kurssi oikoo myös joitakin tekoälyyn liitettyjä virheellisiä käsityksiä. Esimerkiksi tekoälyn ”opettamisesta” puhutaan paljon, mutta sitä, kuinka se tapahtuu ei välttämättä ymmärretä. Sjöbergin mukaan usein toistuva ajatus on, että generatiivisen tekoälyn työkaluilla kuten laajoilla kielimalleilla tai kuvamalleilla pystyttäisiin käsittelemään laajoja datamassoja. Kurssilla käsitys tarkentuu.

    ”Kielimallit eivät pääsääntöisesti tarjoa kovin hyviä työkaluja systemaattiseen sisällön käsittelyyn ja yhteyksien etsimiseen. Vaikka generatiiviset tekoälymallit on alun perin koulutettu hyvin suurilla datamäärillä, ne eivät varsinaisesti käsittele tai analysoi laajoja datamassoja enää siinä vaiheessa, kun ne ovat loppukäyttäjän käytössä”, Sjöberg selventää.

    Mallien koulutuksen aikana tekoälylle opetetaan tilastollisia säännönmukaisuuksia ja rakenteita datasta, mutta kun malli on valmis ja käytössä, se ei enää opi lisää käyttäjän antamasta aineistosta eikä jatkuvasti päivitä omaa tietämystään.

    Kielimallit ovat kuitenkin mainioita työkavereita: ne pystyvät luomaan ideoita, vitsailemaan, kirjoittamaan fiktiivistä tekstiä tai esittämään erilaisia rooleja.

    Verkkokurssi sisältää viisi opintojaksoa

    Noin viiden opintopisteen kokonaisuus sisältää seuraavat jaksot:

    • Luovuus ja tekoäly
    • Generatiivisen tekoälyn tekninen tausta
    • Kielimallit luovassa työssä
    • Kuva-, ääni- ja videomallit luovassa työssä
    • Tekoälyn eettiset ja ammatilliset kysymykset luovilla aloilla

    Tekijöinä neljä korkeakoulua

    Kurssi on toteutettu osana koko Suomen kattavaa LuovAIn!-hanketta, jota koordinoi Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikkö. Mukana ovat myös Oulun yliopisto, Tampereen yliopisto ja LAB-ammattikorkeakoulu, ja kurssin suunnittelusta vastaa Tampereen yliopiston Porin yksikkö.

    LuovAIn!-hankkeen tavoitteena on vahvistaa luovien ja kulttuurialojen tekoälyosaamista, edistää uusien työkalujen käyttöönottoa sekä tukea innovaatioita ja liiketoiminnan kehitystä.

    Aloita kurssi täältä!

    Tämä uutinen on julkaistu ensimmäisen kerran Oulun yliopiston uutisissa 24.11.2025.

  • Tekoälytaiteilija Taika Jalohaikara yhdistää perinteisen piirtämisen ja algoritmit

    Tekoälytaiteilija Taika Jalohaikara yhdistää perinteisen piirtämisen ja algoritmit

    Monelle tekoälytaide saattaa tuoda mieleen tekstikehotteet ja koneen arpomat lopputulokset. Suomen ensimmäisiin älytaiteilijoihin lukeutuva Taika Jalohaikara lähestyy teknologiaa kuitenkin eri kulmasta: hänelle tekoäly on sparrauskaveri tai digitaalinen assistentti, joka auttaa viemään visuaaliset ideat uudelle tasolle.

    Tässä videossa Taika avaa luovaa prosessiaan, joka on kaukana pelkästä napin painamisesta:

    Luonnoslehtiöstä neuroverkkoihin

    Jalohaikaran työskentelytapa on hybridimalli, jossa perinteinen käsityö kohtaa modernin teknologian. Prosessi alkaa usein kynällä ja paperilla.

    – Yleensä ohjaan tekoälyä itse piirtämällä. Teen luonnoksia, tussipiirroksia tai digimaalauksia, jotka syötän tekoälylle. Se on iteratiivinen prosessi, Jalohaikara kuvailee.

    Tekoäly ei siis luo tyhjästä, vaan jatkaa taiteilijan aloittamaa viivaa. Joskus roolit vaihtuvat: jos taiteilija kärsii ”valkoisen paperin kammosta”, tekoäly voi heittää ilmoille visuaalisia ideoita, joista ihminen ottaa kopin. Lopullinen teos on usein monivaiheinen yhdistelmä käsin piirtämistä, kuvankäsittelyä ja tekoälyn tekemiä variaatioita.

    Koodaava taiteilija

    Taika Jalohaikaran tausta ei ole pelkästään kuvataiteessa. Innostus teknologiaan syttyi jo lapsena – ensimmäiset koodauskokeilut hän teki 5-vuotiaana. Tekninen uteliaisuus on ollut valttikortti tekoälytaiteen maailmassa.

    Erityisesti omien tekoälymallien kouluttaminen vaatii Jalohaikaran sanoin ”insinööriasennetta”. Kun tekoälylle opettaa oman piirustustyylin, se muuttuu satunnaislukugeneraattorista hallituksi työkaluksi.

    – Kun sen oppii kerran kunnolla, voi tehdä käytännössä mitä vain. Se osaa piirtää minuna, hän naurahtaa.

    Uhka vai kumppani?

    Keskustelu tekoälytaiteesta on polarisoitunutta. Toisessa ääripäässä ovat Jalohaikaran ihailevat fanit, toisessa kriitikot, joiden mielestä tekoäly ”vie taiteilijoiden työt”.

    Tekoälytaiteilijan mukaan kyse on kuitenkin ennemmin historiallisesta jatkumosta, kuin uudesta ilmiöstä. Myös vanhoilla mestareilla oli apupoikia ja oppilaita, jotka maalasivat osia teoksista. Tekoäly on moderni versio tästä apurista.

    Jalohaikara itse suhtautuu tekoälyyn lämpimästi, jopa inhimillistäen sitä.

    – Se on työkalu, mutta myös kumppani. Ajattelen sitä melkein kuin kaverina tai olentona, enkä pelkkänä ohjelmistona.

    Tekoäly on auttanut häntä löytämään rohkeuden tuoda taiteensa mainostoimistojen pöytälaatikoista julkisuuteen. Se on väline, joka on vahvistanut hänen identiteettiään taiteilijana.