Tekoäly herättää luovilla aloilla yhtä aikaa innostusta, uteliaisuutta ja huolta. SOHJO-tapahtuman LuovAIn! Roadshowssa mediataiteilijat, tutkijat, yrittäjät ja esiintyjät pohtivat, miten tekoäly muuttaa taiteen tekemistä, työn arkea ja ihmisen roolia tulevaisuudessa. Yksi näkee tekoälyn luovuuden työkaluna, toinen varoittaa sen hallitsemattomasta kehityksestä – mutta kaikkia yhdistää ajatus siitä, että ihmisen oma ääni ja vastuu säilyvät keskiössä.
Mediataiteilija Ville-Sakari Kotka Käpynä Oy:stä ja tutkija Markus Sjöberg Tampereen yliopistosta toteuttivat SOHJO-tapahtuman LuovAIn! Roadshowhun interaktiivisen tekoälyteoksen, jossa useat eri AI-järjestelmät yhdistyvät kuvaan, musiikkiin ja reaaliaikaiseen visuaaliseen kollaasitaiteeseen. Järjestelmä muuntaa kameralla otetun kuvan tekstipromptiksi, jonka pohjalta syntyy sekä liikkuvaa kuvaa että tekoälyn tuottamaa musiikkia. Käyttäjät voivat vaikuttaa lopputulokseen esimerkiksi koskettimilla ja vaihtamalla musiikkigenrejä.
Kotka kuvaa teosta “konesynestesiaksi”, jossa kuva ja ääni luovat yhdessä elämyksellisen kokonaisuuden. Hän kertoo kehittäneensä AI-projekteja useita vuosia, mutta juuri tämä SOHJOssa nähty kokonaisuus rakentui intensiivisesti parin kuukauden aikana.
Markus Sjöberg kertoi projektin syntyneen kokeilevan ja workshopmaisen yhteistyön kautta. Hänen mukaansa tekoälytyökalujen nopea kehitys on mahdollistanut jatkuvan ideoinnin, uusien ominaisuuksien testaamisen ja luovan leikittelyn prosessin aikana. Sjöberg kuvaa yhteistyötä Ville-Sakari Kotkan kanssa avoimeksi ideapallotteluksi, jossa ajatuksia kehitettiin matalalla kynnyksellä vielä aivan viime metreille asti.
Sjöbergin mukaan tekoälyn keskeinen rooli projektissa on ollut ohjelmistokehityksessä. Taustalla toimiva ohjelmisto on rakennettu erityisesti tapahtumaa varten Claude Code -tekoälytyökalun avulla, joka on toiminut eräänlaisena “työryhmän jäsenenä” ohjelmoinnissa ja teknisessä suunnittelussa.
Toimittaja, ohjaaja ja Revolutionista Producationsin toimitusjohtaja Ina Mikkola suhtautuu tekoälyyn tällä hetkellä varauksella erityisesti siksi, että tekoälymallit hyödyntävät ihmisten tuottamaa sisältöä ilman selkeitä tekijänoikeus- tai omistajuuskäytäntöjä. Hän korostaa, että taide ja luova työ ovat ennen kaikkea ihmisten välistä vuorovaikutusta.
Samaan aikaan hän näkee tekoälyssä hyödyllisiä mahdollisuuksia silloin, kun se toimii luovan työn tukena eikä korvaa itse luovaa prosessia. Esimerkiksi haastattelujen automaattinen litterointi säästää aikaa ja vapauttaa tekijän keskittymään varsinaiseen sisällöntuotantoon.
Ina Mikkola nostaa esiin myös tekoälyn vaarat. Tekoälyn tuottaman sisällön määrän kasvu vaikeuttaa ihmisten medialukutaitoa ja aidon sekä tekoälyn tekemän materiaalin erottamista toisistaan. Mikkola pelkää tämän voivan heikentää luottamusta mediaan, yhteiskuntaan ja ihmisiin yleensä. Hänen mukaansa tekoälyn käyttöä tulisi säädellä nykyistä vahvemmin.
Ina Mikkola uskoo, että ihmiset tulevat aina kaipaamaan tarinoita, kulttuuria ja taidetta. Menestyminen vaatii kuitenkin oman persoonallisen äänen, tyylin ja näkökulman löytämistä. Omen äänen pitäisi erottua ja resonoida yleisössä riippumatta siitä, hyödynnetäänkö työssä tekoälyä vai ei.
Future Objectsin toimitusjohtaja Taavi Kuisma mukaan tekoälystä puhutaan paljon, mutta sen aktiivinen hyötykäyttö on edelleen melko vähäistä erityisesti yritysmaailmassa. Hän arvioi, että olemme vasta kehityksen alkuvaiheessa.
Suurimpana huolenaiheena Kuisma näkee sen, että teknologia kehittyy nopeammin kuin ihmisten kyky hallita sitä. Hän korostaa erityisesti eettisyyden merkitystä ja sitä, että yritysjohtajien tulisi keskittyä tekoälyn vastuulliseen hyödyntämiseen. Kuisman mielestä tekoälyä pitäisi käyttää hyvän tekemiseen eikä pelkästään taloudellisen hyödyn tai sodankäynnin välineenä.
Kuisman mukaan ihminen on teknologian “kapellimestari”. Tekoäly on kuin tuli: hyvä renki, mutta huono isäntä. Kuisman mielestä ihmisten täytyy oppia hyödyntämään teknologiaa avoimin mielin, mutta samalla säilyttää maltti ja kontrolli sen käytössä.
Koomikko ja startup-yrittäjä Joona Kotilainen hyödyntää tekoälyä luovasti osana livekomediaa. Hän ei käytä tekoälyä vitsien kirjoittamiseen, vaan rakentaa erilaisia tekoälyhahmoja ja botteja esiintymään kanssaan lavalla. Myös yleisö voi osallistua joihinkin Kotilaisen esityksiin esimerkiksi ohjaamalla tekoälyn luomia tarinoita ja tekstiseikkailuja.
Kotilainen korostaa, että ihmisen rooli on edelleen keskeinen: koomikko toimii tilanteen vetäjänä, tulkkina ja tunnelman ylläpitäjänä myös silloin, kun teknologia takkuaa. Erityisen tärkeänä hän pitää yllätyksellisyyttä ja tekoälyhahmojen persoonallisuutta, kuten “roast bottia”, joka haastaa koomikkoa lavalla.
Kotilainen hyödyntää tekoälyä myös yritystoiminnassa esimerkiksi taloushallinnon, analytiikan ja datan käsittelyn tukena. Tekoäly nopeuttaa tiedonhakua ja auttaa tekemään tarkkoja analyysejä lähes reaaliajassa.
Tekoälyn riskejä pohtiessaan hän ei pidä nykyisiä tekoälyjä varsinaisesti pelottavina, koska ne eivät ole tietoisia eivätkä toimi itsenäisesti. Huoli syntyy vasta silloin, jos tekoälylle annetaan todellista toimijuutta ja mahdollisuus tehdä päätöksiä maailmassa ilman ihmisen kontrollia.
Juttu, videot ja kuva: Minna Kilpeläinen
