Blog

Tule mukaan roadshow-tapahtumiin: Oulun tapahtuma osana Oulu2026 LUMO Art & Tech -festivaalia 18.11.2026

LuovAin!-hankkeen roadshow päättyy Ouluun. Viimeinen roadshowmme on osa Oulu2026 kultturipääkaupungin LUMO Art & Tech -tapahtumaa. Otsikkona on ”Ihminen ja tekoäly – luovia yhdessä vai erikseen?” Tapahtuman paikka on Tarkastamo Oulun torin kupeessa.

Tapahtumassa kysytään, onko tekoäly luovan tekijän kaveri, apuri vai ajuri? Miten tekoäly vaikuttaa luovien alojen tekijöiden nykyisyyteen ja tulevaisuuteen? Mistä löytää uusia näkökulmia liiketoimintaan tekoälyn aikakaudella? Miten toimia eettisesti tekoälyn kanssa? Miksi yhä tarvitaan autenttista mediasisältöä? Kuka sanoo, mikä on hyvää ja kaunista – taidetta? Mistä löytyy tila luovan alan toimijoille tulevaisuudessa?

Tapahtuma tarjoaa setin tekoälykomiikkaa, inspiroivan paneelikeskustelun sekä tekoälyä hyödyntävän yhteisötaidetyöpajan. Koomikko, yrittäjä Joona Kotilainen esittää tapahtumassa stand up -kokonaisuuden yhdessä tekoälyn kanssa. Hän myös juontaa paneelin.

OHJELMA

Tarkastamon sali

Klo 12.30 – 13.15 Stand upia tekoälyn kanssa / Koomikko, yrittäjä Joona Kotilainen
Klo 13.15 – 14.00 Paneelikeskustelu: Ihminen ja tekoäly – luovia yhdessä vai erikseen? Panelisteina ovat Oulun kaupungin viestintäjohtaja Harriet Urponen, Valossa Labs Oy:n toimitusjohtaja Mika Rautiainen, yrittäjä Eemeli Alanne Taikasatukulmasta sekä tutkija Markus Sjöberg Tampereen yliopistosta. Paneelin juontaa Joona Kotilainen.

Tarkastamon Klubi

Klo 12.00 – 16.00 AI Yhteisötaidetyöpaja / Mediataiteilija Ville-Sakari Kotka Käpynä Oy:stä ja Markus Sjöberg.

Yhteisötaidetyöpaja on osallistava ja immersiivinen installaatio, jossa kävijän tekemät siveltimenvedot – ilmaan tai fyysiselle pinnalle – toimivat teoksen lähtökohtana. Liike tulkitaan tekoälyn avulla ja visualisoidaan tilaan asennetulle LED-screenille, joka muodostaa installaation visuaalisen ytimen. Teos rakentuu jatkuvassa vuorovaikutuksessa: ruudulla näkyvä kuva toimii seuraavien tekoälytulkintojen kehotteena, jolloin syntyy palautesilmukka osallistujien ja teoksen välille. Osallistujien jäljet kerrostuvat yhteiseksi, alati muotoutuvaksi kuvapinnaksi – digitaaliseksi peiliksi, jossa yksittäiset eleet sulautuvat kollektiiviseksi ilmaisuksi. Työpajassa hyödynnetään mm. StreamDiffusion- ja Depth-Anything -teknologioita, projisointimäppäystä sekä kameratunnistusta.

Ilmoittaudu mukaan täältä.

Kysy lisää: Eeva Leinonen (eeva.leinonen@oulu.fi)

Espoon Roadshow 22.9.2026

Edellinen Roadshowmme oli Espoossa 22.9.2026. Katso Espoon ohjelma täältä.

Lue puhujien nostoja täältä.

Tekoäly luovan ja kulttuurialan ekosysteemissä – LuovAIn! -hanke on Euroopan unionin osarahoittama. Hanketta toteutetaan (2024-2026) Luovan ja kulttuurialan innovaatio-osaamisen valtakunnallisella ESR+ rahoituksella, joka on osa Uudistuva ja osaava Suomi 2021–2027 -ohjelmaa. Hankkeen toteuttajat ovat Turun yliopisto, Oulun yliopisto, Tampereen yliopisto ja LAB Ammattikorkeakoulu.

Tapahtuma on osa Lumo Art & Tech -festivaalia ja Oulun yliopiston Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden 2026 ohjelmaa.

Kuva on generoitu tekoälyllä.

2026-10-04
Kun tekoäly tulee studioon: LuovAIn!-hankkeen Espoon Roadshown puhujat esittäytyvät

Miten tekoäly muuttaa musiikin tekemistä, tekijänoikeuksia ja koko alan ansaintalogiikkaa? Millaista tulevaisuutta se meille rakentaa? LuovAIn!-hankkeen Espoon roadshowssa 22.9.2026 tekoälyn ja musiikin suhdetta tarkastellaan niin juridiikan, musiikkibisneksen kuin luovan työn näkökulmista. Ennen tapahtumaa puhujat kertovat kolmella kysymyksellä, keitä he ovat, millainen suhde heillä on tekoälyyn ja millaisia mahdollisuuksia ja uhkia he näkevät sen tuovan musiikin tulevaisuuteen. Esittelyssä ovat Helsingin yliopiston yliopistonlehtori Anton Ylikallio, Musiikkikustantajat ry:n toiminnanjohtaja Jari Muikku, Reson Oy:n juristi Herkko Hietanen ja säveltäjämuusikko Max Savikangas.

ANTON YLIKALLIO
yliopistonlehtori, Helsingin yliopisto

Kuka olet ja millainen suhde sinulla on tekoälyyn?

Olen yliopistonlehtori Helsingin yliopiston oikeustieteellisessä tiedekunnassa ja minulla on vahva ammatillinen tausta musiikkialalta. Tutkimuksessani tarkastelen tekoälyn ja tekijänoikeuksien välistä suhdetta erityisesti musiikin näkökulmasta. Seuraan tekoälyn kehitystä uteliaisuudella ja havainnoin, miten se muuttaa vakiintuneita toimintatapoja.

Miksi tekoälyn käytöstä pitää keskustella musiikin alalla?

Tekoäly haastaa parhaillaan luovia prosesseja sekä musiikkialan ansaintamalleja, ja näihin voi lähivuosina tulla perustavanlaatuisia muutoksia. Aktiivinen keskustelu on välttämätöntä, jotta voimme vaikuttaa kehityksen suuntaan ja ymmärtää sen yhteiskunnallisia vaikutuksia. Tuomalla ammattilaisten ja kuluttajien näkemykset osaksi diskurssia laajalla rintamalla voimme tukea kehitystä, jossa toimiala ja tekoälyjärjestelmien käyttö kehittyy taiteellisen ilmaisun ehdoilla.

Mikä on paras ja pahin tulevaisuuskuvasi alasi arjesta tekoälyn kanssa?

Parhaimmillaan tekoälystä kehittyy työkalu, joka automatisoi rutiinitehtäviä ja mahdollistaa täysin uusien taidemuotojen syntymisen perinteisten tyylien rinnalle. Pahimmassa skenaariossa teknologia vaikeuttaa aloittelevien ammattilaisten urapolkuja ja johtaa tekoälytyökalujen massakäytön myötä luovan ilmaisun monimuotoisuuden kaventumiseen.

JARI MUIKKU
toiminnanjohtaja, Musiikkikustantajat ry

Kuka olet ja millainen suhde sinulla on tekoälyyn?

Olen pitkän linjan musiikki- ja luovien alojen ammattilainen, joka on työskennellyt vuodesta 2019 alkaen Suomen Musiikkikustantajat ry:n toiminnanjohtajana. Minulla on kahtalainen suhde tekoälyyn: yhtäältä seuraan markkinoiden kehitystä ja analysoin tekoälyn vaikutuksia musiikkibisnekseen työni puolesta, ja toisaalta käytän tekoälyä apuvälineenä päivittäisessä työssäni.

Miksi tekoälyn käytöstä pitää keskustella musiikin alalla?

Tekoäly on koko yhteiskunnan läpäisevä teknologia, ja se vaikuttaa kaikilla elämän ja työn osa-alueilla. Musiikkialallekin tekoäly on tuonut mukanaan sekä mahdollisuuksia että uhkia. Alan yhteisenä tavoitteena on löytää tapoja, joilla mahdollisuudet maksimoidaan ja uhat minimoidaan.

Mikä on paras ja pahin tulevaisuuskuvasi alasi arjesta tekoälyn kanssa?

Parhaassa tapauksessa tekoäly auttaa luovia tekijöitä keskittymään työssään kaikkein tärkeimmille osa-alueille, tuo mukanaan uudenlaisia tapoja toteuttaa inhimillistä luovuutta, ja tarjoaa yleisölle mahdollisuuksia räätälöidä sisältöpalvelujen tarjoamia oman makunsa ja tarpeittensa mukaisesti sekä sitouttaa faneja uusin tavoin sisältöihin ja taiteilijoihin.

Huonoimmassa tapauksessa tekoäly rapauttaa musiikkialan ansaintaa siten, että ammattimaisen toiminnan edellytykset heikkenevät huomattavasti sekä taiteilijoiden että yritysten osalta.

HERKKO HIETANEN
juristi, Reson Oy

Kuka olet ja millainen suhde sinulla on tekoälyyn?

Olen toiminut tekijänoikeusjuristina yli 20 vuotta. Tekoäly pakottaa kyseenalaistamaan vuosisatojen aikana kehittyneen tekijänoikeusjärjestelmän perusteet.

Miksi tekoälyn käytöstä pitää keskustella musiikin alalla?

Tekoäly on jo pysyvästi muuttanut luovia aloja – samaan tapaan kuin teollinen tuotanto ja digitaalinen talous aikanaan, mutta todennäköisesti vielä perusteellisemmin. Ensimmäisessä vaiheessa on tärkeää ymmärtää, miten nykyinen tekijänoikeus soveltuu tekoälyn käyttöön. Vasta sen jälkeen kannattaa keskustella siitä, onko sääntelyä syytä muuttaa.

Merkityksellistä on, tuottaako ihminen sisällön ja käyttääkö hän tekoälyä apuvälineenä, vai antaako ihminen tekoälylle ohjeen tuottaa sisältö alusta alkaen. Ihmisen laulama melodia saa varsin helposti tekijänoikeussuojan riippumatta laulajan teknisestä taitotasosta, koska esityksen luova ydin on ihmisperäinen. Jos laulaja käyttää autotunen kaltaista äänenkorjausohjelmistoa tai tekoälypohjaista äänenkäsittelyä, teknologia muokkaa ihmisen tuottamaa sisältöä, mutta ei korvaa sitä. Luova panos on edelleen ihmisen.

Mikä on paras ja pahin tulevaisuuskuvasi alasi arjesta tekoälyn kanssa?

Parhaimmillaan tekoälyn avulla toteutamme luovaa työtä, joka muuten jäisi tekemättä ajan tai osaamisen puutteen vuoksi. Huonoimmillaan tekoäly rapauttaa kykymme tehdä ihmisyydelle tärkeää luovaa työtä – sellaista, joka ilahduttaa, yllättää ja koskettaa.

MAX SAVIKANGAS
säveltäjämuusikko

Kuka olet ja millainen suhde sinulla on tekoälyyn?

Olen Max Savikangas, Helsingissä vuonna 1969 (Commodore 64 -sukupolvea siis!) syntynyt musiikin maisteri, säveltäjä ja alttoviulisti. Olen julkaissut 135 sävellystä useimpiin taidemusiikin teoskategorioihin, joiden äänitteitä on julkaistu 11 albumilla. Lisäksi olen ollut utelias hyödyntämään nykyteknologiaa monitaideteoksissani. Alttoviulistina ja vuonna 2024 Grammy- sekä Emma -palkitun Uusinta Ensemblen perustajajäsenenä olen kantaesittänyt ja levyttänyt yli 200 nykymusiikkiteosta.

Käytin tekoälyä ensimmäisen kerran säveltämiseen tieteisfiktiivisessä kamarioopperassani Ihmisen jälkeen / Posthuman (2023), jonka viimeisessä kohtauksessa esiintyy tekoälysolisti. Toteutin tekoälyn laulun Yamahan julkaisemalla Vocaloid-laulusynteesiohjelmistolla.

LuovAIn! Roadshowssa 22.9.2026 esitettävä sävellykseni AI Viola? alttoviululle, äänisuunnittelulle ja tekoälylle (2025) on toinen yritykseni yhdistää tekoäly säveltämiseen ja esittämiseen. Käytän teoksessa IRCAMin tuottamaa SOMAX2-tekoälyohjelmistoa, jota on opetettu viidellä aiemmalla sooloalttoviuluteoksellani, itse soittaminani äänitteinä, yhteiskestoltaan noin 50 minuuttia.

Muutoin suhteeni tekoälyyn on ollut varsin spekulatiivista ja pohjautunut tieteisfiktion harrastamiseen. Viime vuosina laajat kielimallit ovat tulleet minulle tutuiksi käyttäjänä, lähinnä olen käyttänyt ChatGPT -palvelua. Äänen- ja kuvankäsittelyssä on myös nykyään tarjolla paljon AI-sovelluksia, joita olen käyttänyt.

Miksi tekoälyn käytöstä pitää keskustella musiikin alalla?

En koe olevani mikään tekoälyguru, vaan säveltaiteilija, jota on kiinnostanut kokeilla tekoälyn käyttöä ja samalla pohtia sen käytön taiteellisia, eettisiä ja tekijänoikeudellisisa ulottuvuuksia. Haluankin tässä siteerata Suomen Taiteilijaseuran puheenjohtaja Teemu Mäkeä, joka on mielestäni syvällisimmin käsitellyt aihetta artikkelissaan ”Tekoäly tulee, kuka on valmis?”

”Jos huonosti käy, niin maailmamme täyttyy tekoälyllä generoiduista valheellisista teksteistä, kuvista, videoista ja virtuaalihahmoista (chatbots), emmekä enää osaa erottaa niitä aidoista uutisista, dokumentaarisesta aineistosta, oikeiden ihmisten puheenvuoroista — tai edes oikeista ihmisistä. Taiteilijoiden ja muiden sisällöntekijöiden osalta riskinä on lisäksi se, että generatiivista tekoälyä käyttävät sovellukset imaisevat muistiinsa kaiken ihmisten tuottaman digitaalisen tai digitoidun aineiston ja pystyvät tämän pohjalta suoltamaan rajattoman määrän mukaelmia ja versioita. Ja koska tekoälyn tuotoksissa ei ole suoria lainauksia, jää sen toiminta nykyisen tekijänoikeuslainsäädännön ulottumattomiin. Ellei lain tulkintaa merkittävästi muuteta. Jos näin käy, voivat markkinat ja ansaintamahdollisuudet jäädä lähes pelkästään niiden toimijoiden käsiin, joilla on käytössään tehokkaimmat datankeruumenetelmät ja vahvimmat tekoälysovellukset. ”

Mikä on paras ja pahin tulevaisuuskuvasi alasi arjesta tekoälyn kanssa?

Näkemykseni mukaan musiikki on ihmisen ilmaisua toiselle ihmiselle. Jos sillä, onko teoksen säveltänyt ihminen vai kone, ei ole mitään merkitystä, niin silloin koko taiteen tehtävä postmodernissa yhteiskunnassa sivuutetaan; se on käsitellä niitä merkityksiä ja arvoja, joita taiteilijat kokevat tärkeiksi ilmaista.

Saattaa olla vaikuttavaa, jos mahdollisesti myöhemmin aikaansaatu universaali tekoäly (AGI) pystyisi tekemään “mitä tahansa”, mutta tärkein kysymys kuuluu silloinkin: Mitä se haluaa sanoa ja kenelle?

Ihmisen tekemän teoksen tekee arvokkaammaksi juuri sen inhimillisyys ja merkitys, jonka vain toinen ihminen voi ymmärtää ja kokea. Tästä huolimatta olen kiinnostunut kuuntelemaan tekoälyn tekemää musiikkia ja tulen varmasti jatkossakin kokeilemaan tekoälyn käyttöä musiikin säveltämisessä ja esittämisessä. Lähestyn kuitenkin tekoälymusiikkia eri tavalla kuin ihmisten säveltämää musiikkia.

Säveltäjänä en myöskään halua antaa tekoälylle liikaa päätösvaltaa. Haluan pitää tekoälyn hyvänä työkaluna ja säilyttää tärkeät taiteelliset päätökset itselläni. Myös AI Viola? -teoksessa tekoälyllä on oma luova panoksensa, mutta vain niiden rajojen puitteissa, jotka olen sille asettanut. Säveltämisen jännitys syntyy siitä, ettei voi koskaan täysin tietää, mihin se johtaa, mutta silti se tuntuu hauskalta ja merkitykselliseltä.

Jos joku, sanotaan vaikka tekoäly, määräisi minulle tavoitteen, niin mikä minusta silloin tulisi? Joku, joka vain raataa saadakseen päätökseen sen, minkä joku ulkopuolinen on minulle antanut tehtäväksi?

Haluan korostaa turvallisuuteen liittyviä näkökohtia: AI Viola?n tapauksessa en ole tekoälyä käyttäessäni loukannut kenenkään tekijänoikeuksia, koska tekoälylle annettu musiikillinen materiaali on kokonaan itse säveltämääni ja itse esittämääni, ja teos toimii suljetussa ympäristössä, josta materiaali ja musiikillinen kielioppini ei vuoda ulkopuolelle.

Mutta kaiken kaikkiaan odotan mielenkiinnolla millaisia mahdollisuuksia ja työkaluja tekoäly voi tulevaisuudessa tarjota uuden taidemusiikin säveltäjille ja esittäjille – kunhan samalla pidämme huolta arvokkaasta kulttuuriperinnöstämme ja ihmisten oikeudesta saada korvausta teostensa käytöstä!

Lue lisää LuovAIn!-hankkeen Espoon Roadshowsta täältä.

Tekoäly luovan ja kulttuurialan ekosysteemissä – LuovAIn! -hanke on Euroopan unionin osarahoittama. Hanketta toteutetaan (2024-2026) Luovan ja kulttuurialan innovaatio-osaamisen valtakunnallisella ESR+ rahoituksella, joka on osa Uudistuva ja osaava Suomi 2021–2027 -ohjelmaa. Hankkeen toteuttajat ovat Turun yliopisto, Oulun yliopisto, Tampereen yliopisto ja LAB Ammattikorkeakoulu.

Kuvat: Taustakuva Google Gemini, kasvokuvat Tuomas Tenkanen, Susanna Hyvärinen, Viktor Nygård

2026-09-01
Pohjoisin pysäkki – LuovAIn!-hankkeen Rovaniemen roadshowssa pohdittiin tekoälyn roolia luovassa työssä nyt ja tulevaisuudessa
Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnassa Rovaniemellä 23.4.2026 järjestetty LuovAIn!-roadshow kokosi yhteen luovien alojen toimijoita, opiskelijoita, yrittäjiä ja asiantuntijoita pohtimaan tekoälyn vaikutuksia luovaan työhön. Seminaari ja työpaja rakensivat moniäänisen ja ajatuksia herättävän kokonaisuuden. Tapahtumaa yhdisti vahva viesti: tekoäly ei ole luovuuden korvaaja, vaan työkalu, yhteistyökumppani ja mahdollisuus.

Päivän puheenvuorot, keskustelut ja työpajatyöskentely avasivat näkökulmia siihen, miten tekoäly muuttaa luovia prosesseja – mutta ennen kaikkea siihen, miten ihmiset voivat säilyttää luovan johtajuuden muutoksen keskellä.

Tekoäly luovien alojen työparina

Satu Miettinen

Lapin yliopiston Taiteiden tiedekunnan dekaani Satu Miettinen korosti, että tekoäly on nopeasti nousemassa keskeiseksi osaksi luovia työprosesseja, eikä sitä voi enää tarkastella ulkopuolisena ilmiönä. Sen nähdään avaavan uusia mahdollisuuksia ja tehostavan työtä, mutta samalla se haastaa osaamisvaatimuksia. Yliopisto vastaa muutokseen integroimalla tekoälyn opetukseen läpileikkaavana teemana ja varmistamalla tutkimusperustaisen opetuksen, jotta opiskelijat saavat ajantasaisen kuvan tekoälyn kehityksestä ja sen vaikutuksista työelämään. Tavoitteena on kouluttaa osaajia, jotka eivät vain käytä tekoälyä, vaan ymmärtävät sen mahdollisuudet ja rajoitteet.

Uhat vai mahdollisuudet? Tekoäly luovan talouden murroksessa

Julius Oförsagd

Arctic Factoryn muotoilujohtaja ja Lapin luovan alan klusterin puheenjohtaja Julius Oförsagd nosti esiin kysymyksen, joka on monen mielessä: viekö tekoäly luovuuden markkinat? Hänen näkökulmansa oli realistinen mutta samalla kannustava. Vaikka tekoäly haastaa perinteiset liiketoimintamallit tuottamalla sisältöä nopeasti ja edullisesti, ratkaisu on sopeutuminen: luovien alojen arvo syntyy yhä enemmän ihmisten ymmärtämisestä, kyvystä rakentaa merkityksellisiä kokemuksia ja taidosta yhdistää luovuus kontekstiin. Oförsagd korosti myös, että tekoäly voi vapauttaa ajattelun kapasiteettia. Kun osa rutiininomaisesta työstä automatisoituu, ihmisille jää enemmän tilaa keskittyä siihen, missä he ovat parhaimmillaan: ajatteluun, kyseenalaistamiseen ja uuden luomiseen.

Tehokkuutta ja uusia ideavirtoja muotoilutyöhön

Ville Kemppainen

Lappsetin teollinen muotoilija Ville Kemppainen kuvasi tekoälyä ”moderniksi ja mahtavaksi työkaluksi”, joka voi oikein käytettynä tehostaa suunnittelutyötä jopa moninkertaisesti. Hänen mukaansa tekoäly toimii parhaimmillaan assistenttina ja sparraajana. Muotoiluprosessi voi muuttua dialogiseksi: ihminen aloittaa, tekoäly jatkaa, ja vuoropuhelu jatkuu iteratiivisesti kohti lopullista ratkaisua. Tällainen työskentelytapa voi tuottaa uusia, yllättäviä näkökulmia ja rikastuttaa ideointia. Kemppainen muistutti kuitenkin kriittisyydestä. Tekoäly tekee virheitä ja voi tuottaa virheellisiä johtopäätöksiä. Tekoäly voi inspiroida ja nopeuttaa, mutta lopullisen päätöksen vastuu säilyy ihmisellä.

Automaatio muuttaa pelin sääntöjä

Markus Sjöberg

Tampereen yliopiston tutkija Markus Sjöberg tarkasteli tekoälyn vaikutusta automaation näkökulmasta. Hän esitteli henkilökohtaisen projektinsa, jonka tuotoksena syntyi kokonaan tekoälyn kirjoittama romaani ”Tyhjä sivu”.

Sjöbergin mukaan tekoäly ei ainoastaan tue luovaa työtä, vaan voi myös korvata osia siitä. Osa automatisoitavista tehtävistä on luovan työn rutiineja, mutta osa koskettaa suoraan työn ydintä. Tämän seurauksena osa työtehtävistä voi kadota tai muuttua merkittävästi. Keskeinen viesti oli, että kaikkien luovan alan toimijoiden ei tarvitse käyttää tekoälyä – mutta heidän on ymmärrettävä sen vaikutus markkinaan. Esimerkiksi käsityöhön perustuvassa työssä voidaan korostaa autenttisuutta, ainutlaatuisuutta ja inhimillisyyttä erottavana tekijänä.

Luova johtoasema säilyy ihmisellä

John Collingswood ja Tanja Råman

Taikaboxin tekninen johtaja, designer John Collingswood käsitteli puheenvuorossaan tekoälyä osana luovaa johtajuutta. Hän nosti esiin keskeisen paradoksin: vaikka tekoälyn odotettiin vapauttavan ihmisen luovuuden, se tuottaa nyt yhä enemmän itse luovaa sisältöä. Tämä kehitys herättää kysymyksiä tekijänoikeuksista, alkuperäisyydestä ja luovuuden käsitteistä. Kuka on teoksen tekijä? Voiko promptien kirjoittaminen olla luovaa työtä?

Collingswoodin mukaan taiteilijan rooli on kuitenkin edelleen selkeä: ihmisen tulee johtaa luovaa prosessia alusta loppuun. Tekoäly voi toimia osana tuotantoprosessia – kuten Warholin Factory – mutta ilman ihmisen visiota ja kontekstia se jää suuntaa vailla olevaksi työkaluksi.

Työpajassa etsittiin luovuuden ydintä

Tapahtuman tulevaisuustyöpajaosuus toi keskustelun konkreettiselle tasolle. Osallistujat pohtivat, missä sijaitsee luovan alan toimijoiden tila tekoälyn aikakaudella.

Työskentely tapahtui monin eri tavoin: liikkeen, kuvien, tekstin ja keskustelun kautta. Esiin nousivat teemat, joita pidettiin erityisen tärkeinä myös tulevaisuudessa:
- ihmiskontaktit ja yhteisöllisyys
- kehollisuus ja intuitio
- tunteet ja kokemuksellisuus
- dialogi ja vuorovaikutus
Yhteinen näkemys oli, että vaikka tekoäly voi rikastuttaa luovia prosesseja, inhimillinen kokemus säilyy niiden ytimessä.

Työpajassa tekoäly ja luovuus herättivät ajatuksia monesta näkökulmasta.

Yhteisöllisyys ja kokeilukulttuuri kantavat tulevaisuuteen

LuovAIn!-roadshow’n keskeiseksi teemaksi nousi kokeilemisen kulttuuri. Tekoälyn hyödyntämisessä ei ole yhtä oikeaa tapaa, vaan oppiminen tapahtuu tekemisen, kokeilun ja jakamisen kautta.

Samalla korostui yhteisöllisyyden merkitys. Keskustelut, näkökulmien vaihtaminen ja yhdessä oppiminen auttavat navigoimaan nopeasti muuttuvassa ympäristössä.

Tekoäly nähtiin paitsi työkaluna myös keskustelun avaajana – ilmiönä, joka pakottaa pohtimaan luovuuden, työn ja arvojen merkitystä uudelleen.

Osallistujien kokemukset: oivalluksia ja uusia suuntia

Seminaari keräsi yhteen kaiken kaikkiaan 57 osallistujaa, ja sitä seuranneeseen tulevaisuustyöpajaan osallistui 31 henkilöä. Tapahtuman palaute kuvasi hyvin päivän antia. Puhujia kiiteltiin monipuolisista ja mielenkiintoisista näkökulmista, ja moni osallistuja koki saaneensa uusia ideoita omaan työhönsä.

Vaikka osa sisällöstä oli ennestään tuttua, tärkeäksi koettiin mahdollisuus kuulla muiden ajatuksia ja keskustella tekoälystä yhdessä. Samalla toivottiin lisää keskustelua erityisesti eettisistä kysymyksistä, tekijänoikeuksista ja tietoturvasta.

Konkreettisina jatkotoimina osallistujat mainitsivat esimerkiksi uusien tekoälytyökalujen kokeilemisen sekä niiden hyödyntämisen tekstien, kuvien ja musiikin tuottamisessa.

Ihminen luovuuden ytimessä

Rovaniemen roadshow toteutettiin yhteistyössä Euroopan unionin rahoittamien Lappi-brändi 2.0 ja HackIT! -Esittävän taiteen digiosaamisen buustaus -hankkeiden kanssa. Tapahtuma jätti jälkeensä selkeän viestin: tekoäly muuttaa luovien alojen kenttää nopeasti, mutta ei vie ihmiseltä luovuuden ydintä.

Päinvastoin – inhimilliset kyvyt, kuten kriittinen ajattelu, empatia, mielikuvitus ja merkityksen rakentaminen, korostuvat entisestään. Tekoäly voi tehostaa, inspiroida ja laajentaa luovaa työtä, mutta sen suunta ja merkitys syntyvät yhä ihmisestä.

Tekoäly luovan ja kulttuurialan ekosysteemissä – LuovAIn! -hanke on Euroopan unionin osarahoittama. Hanketta toteutetaan (2024-2026) Luovan ja kulttuurialan innovaatio-osaamisen valtakunnallisella ESR+ rahoituksella, joka on osa Uudistuva ja osaava Suomi 2021–2027 -ohjelmaa. Hankkeen toteuttajat ovat Turun yliopisto, Oulun yliopisto, Tampereen yliopisto ja LAB Ammattikorkeakoulu.

Kirjoittaja: Eeva Leinonen, projektipäällikkö, Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutti

Kuvat: Minna Kilpeläinen, viestintäasiantuntija, Oulun yliopiston Kerttu Saalasti Instituutti
2026-08-31
LuovAIn! uutiskirje 4, kesäkuu 2026

LuovAIn!-hanke tarjoaa luovan ja kulttuurialan toimijoille keinoja hyödyntää tekoälyä omassa työssään sekä sopeutua tekoälyn mukanaan tuomiin muutoksiin liiketoimintaympäristössä.

Kevään 2026 kohokohdat:
• Blogit
o Voiko tekoälyllä tuotettu taide koskettaa, ja mitä sen kanssa pitäisi tehdä nyt?
o Konesynestesiaa – pohdintoja ja kokemuksia tekoälystä SOHJO-tapahtuman LuovAIn! Roadshowssa
• Valtakunnallinen kysely avoinna: Kuinka luovalla alalla suhtaudutaan tekoälyyn?
o Vastausaika kesäkuun loppuun!
• LuovAIn!-hanke kutsui luovien ja kulttuurialojen asiantuntijoita kirjoittamaan oman alansa näkökulmasta tekoälyn roolista ja tulevaisuudesta. Saimme kaikkiaan 30 erilaista tekstiä, jotka edustavat monipuolisesti luovien ja kulttuurialojen ekosysteemin eri toimijoita kansallisesti. Kokoelma julkaistaan syksyllä digitaalisesti Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikön julkaisusarjassa.

• Tulevat roadshowt

Roadshow Espoossa: ”Kun tekoäly tulee studioon – Kuka omistaa tulevaisuuden musiikin ja kuka sillä tienaa?”
Aika: Ti 22.9.2026 klo 13.00–16.30
Paikka: Meripaviljonki, Musiikin satama, Keilasatama 2 A, 02150 Espoo
Esiintyjinä ovat mm. tekoälyn ja tekijänoikeuden asiantuntija Anton Ylikallio Helsingin yliopistosta, toiminnanjohtaja Jari Muikku Musiikkikustantajista ja tekoälymusiikkia tehnyt muusikko Max Savikangas.
Tapahtuma on suunnattu musiikkialan ammattilaisille sekä muille luovien alojen toimijoille. Tilaisuus järjestetään yhteistyössä Teoston kanssa. Kysy lisää: Elsa Melkko (elsa.melkko@lab.fi)

Roadshow Oulussa: Ihminen ja tekoäly – luovia yhdessä vai erikseen?
Aika: 18.11.2026
Paikka: tarkentuu
LuovAin!-hankkeen roadshow päättyy Ouluun, joka on osa Oulu2026 kulttuuripääkaupungin LUMO Art & Tech -tapahtumaa. Roadshow-tapahtuma tarjoaa setin tekoälykomiikkaa, inspiroivan paneelikeskustelun sekä tekoälyä hyödyntävän yhteisötaidetyöpajan. Osallistujat pääsevät rakentamaan reaaliaikaisesti syntyvää visuaalista teosta tekoälyn avulla.
Kysy lisää: Eeva Leinonen (eeva.leinonen@oulu.fi)
Lisätietoja ja ilmoittautuminen julkaistaan myöhemmin – pysy kuulolla osoitteessa luovain.ai:
https://luovain.ai/tule-mukaan-roadshow-tapahtumiin-helsinkiin-ja-ouluun-syksylla-2026/

Kaikille avoin verkkokurssi ja itsearviointityökalu ovat vapaasti hyödynnettävissä
o “Generatiivinen tekoäly luovassa työssä” antaa selkeän katsauksen mahdollisuuksiin, rajoihin ja eettisiin kysymyksiin – suunnattu luovien alojen ammattilaisille, opiskelijoille ja kaikille aiheesta kiinnostuneille. Aloita kurssi: Generatiivinen tekoäly luovassa työssä
o Itsearviointityökalu: kartoita oma tekoälyosaaminen LuovAIn-itsearviointityökalulla arvioit omaa tekoälyosaamistasi luovan työn näkökulmasta ja saat pohjan seuraaville oppimisaskeleille. Tee itsearviointi: LuovAIn-itsearviointityökalu

Tutustu lisää:
Lisätietoja ja muita kiinnostavia sisältöjä löydät LuovAIn!-hankkeen verkkosivuilta: luovain.ai

2026-06-22
Konesynestesiaa – pohdintoja ja kokemuksia tekoälystä SOHJO-tapahtuman LuovAIn! Roadshowssa

Tekoäly herättää luovilla aloilla yhtä aikaa innostusta, uteliaisuutta ja huolta. SOHJO-tapahtuman LuovAIn! Roadshowssa mediataiteilijat, tutkijat, yrittäjät ja esiintyjät pohtivat, miten tekoäly muuttaa taiteen tekemistä, työn arkea ja ihmisen roolia tulevaisuudessa. Yksi näkee tekoälyn luovuuden työkaluna, toinen varoittaa sen hallitsemattomasta kehityksestä – mutta kaikkia yhdistää ajatus siitä, että ihmisen oma ääni ja vastuu säilyvät keskiössä.

Mediataiteilija Ville-Sakari Kotka Käpynä Oy:stä ja tutkija Markus Sjöberg Tampereen yliopistosta toteuttivat SOHJO-tapahtuman LuovAIn! Roadshowhun interaktiivisen tekoälyteoksen, jossa useat eri AI-järjestelmät yhdistyvät kuvaan, musiikkiin ja reaaliaikaiseen visuaaliseen kollaasitaiteeseen. Järjestelmä muuntaa kameralla otetun kuvan tekstipromptiksi, jonka pohjalta syntyy sekä liikkuvaa kuvaa että tekoälyn tuottamaa musiikkia. Käyttäjät voivat vaikuttaa lopputulokseen esimerkiksi koskettimilla ja vaihtamalla musiikkigenrejä.

Kotka kuvaa teosta “konesynestesiaksi”, jossa kuva ja ääni luovat yhdessä elämyksellisen kokonaisuuden. Hän kertoo kehittäneensä AI-projekteja useita vuosia, mutta juuri tämä SOHJOssa nähty kokonaisuus rakentui intensiivisesti parin kuukauden aikana.

Markus Sjöberg kertoi projektin syntyneen kokeilevan ja workshopmaisen yhteistyön kautta. Hänen mukaansa tekoälytyökalujen nopea kehitys on mahdollistanut jatkuvan ideoinnin, uusien ominaisuuksien testaamisen ja luovan leikittelyn prosessin aikana. Sjöberg kuvaa yhteistyötä Ville-Sakari Kotkan kanssa avoimeksi ideapallotteluksi, jossa ajatuksia kehitettiin matalalla kynnyksellä vielä aivan viime metreille asti.

Sjöbergin mukaan tekoälyn keskeinen rooli projektissa on ollut ohjelmistokehityksessä. Taustalla toimiva ohjelmisto on rakennettu erityisesti tapahtumaa varten Claude Code -tekoälytyökalun avulla, joka on toiminut eräänlaisena “työryhmän jäsenenä” ohjelmoinnissa ja teknisessä suunnittelussa.

Toimittaja, ohjaaja ja Revolutionista Producationsin toimitusjohtaja Ina Mikkola suhtautuu tekoälyyn tällä hetkellä varauksella erityisesti siksi, että tekoälymallit hyödyntävät ihmisten tuottamaa sisältöä ilman selkeitä tekijänoikeus- tai omistajuuskäytäntöjä. Hän korostaa, että taide ja luova työ ovat ennen kaikkea ihmisten välistä vuorovaikutusta.

Samaan aikaan hän näkee tekoälyssä hyödyllisiä mahdollisuuksia silloin, kun se toimii luovan työn tukena eikä korvaa itse luovaa prosessia. Esimerkiksi haastattelujen automaattinen litterointi säästää aikaa ja vapauttaa tekijän keskittymään varsinaiseen sisällöntuotantoon.

Ina Mikkola nostaa esiin myös tekoälyn vaarat. Tekoälyn tuottaman sisällön määrän kasvu vaikeuttaa ihmisten medialukutaitoa ja aidon sekä tekoälyn tekemän materiaalin erottamista toisistaan. Mikkola pelkää tämän voivan heikentää luottamusta mediaan, yhteiskuntaan ja ihmisiin yleensä. Hänen mukaansa tekoälyn käyttöä tulisi säädellä nykyistä vahvemmin.

Ina Mikkola uskoo, että ihmiset tulevat aina kaipaamaan tarinoita, kulttuuria ja taidetta. Menestyminen vaatii kuitenkin oman persoonallisen äänen, tyylin ja näkökulman löytämistä. Omen äänen pitäisi erottua ja resonoida yleisössä riippumatta siitä, hyödynnetäänkö työssä tekoälyä vai ei.

Future Objectsin toimitusjohtaja Taavi Kuisma mukaan tekoälystä puhutaan paljon, mutta sen aktiivinen hyötykäyttö on edelleen melko vähäistä erityisesti yritysmaailmassa. Hän arvioi, että olemme vasta kehityksen alkuvaiheessa.

Suurimpana huolenaiheena Kuisma näkee sen, että teknologia kehittyy nopeammin kuin ihmisten kyky hallita sitä. Hän korostaa erityisesti eettisyyden merkitystä ja sitä, että yritysjohtajien tulisi keskittyä tekoälyn vastuulliseen hyödyntämiseen. Kuisman mielestä tekoälyä pitäisi käyttää hyvän tekemiseen eikä pelkästään taloudellisen hyödyn tai sodankäynnin välineenä.

Kuisman mukaan ihminen on teknologian “kapellimestari”. Tekoäly on kuin tuli: hyvä renki, mutta huono isäntä. Kuisman mielestä ihmisten täytyy oppia hyödyntämään teknologiaa avoimin mielin, mutta samalla säilyttää maltti ja kontrolli sen käytössä.

Koomikko ja startup-yrittäjä Joona Kotilainen hyödyntää tekoälyä luovasti osana livekomediaa. Hän ei käytä tekoälyä vitsien kirjoittamiseen, vaan rakentaa erilaisia tekoälyhahmoja ja botteja esiintymään kanssaan lavalla. Myös yleisö voi osallistua joihinkin Kotilaisen esityksiin esimerkiksi ohjaamalla tekoälyn luomia tarinoita ja tekstiseikkailuja.

Kotilainen korostaa, että ihmisen rooli on edelleen keskeinen: koomikko toimii tilanteen vetäjänä, tulkkina ja tunnelman ylläpitäjänä myös silloin, kun teknologia takkuaa. Erityisen tärkeänä hän pitää yllätyksellisyyttä ja tekoälyhahmojen persoonallisuutta, kuten “roast bottia”, joka haastaa koomikkoa lavalla.

Kotilainen hyödyntää tekoälyä myös yritystoiminnassa esimerkiksi taloushallinnon, analytiikan ja datan käsittelyn tukena. Tekoäly nopeuttaa tiedonhakua ja auttaa tekemään tarkkoja analyysejä lähes reaaliajassa.

Tekoälyn riskejä pohtiessaan hän ei pidä nykyisiä tekoälyjä varsinaisesti pelottavina, koska ne eivät ole tietoisia eivätkä toimi itsenäisesti. Huoli syntyy vasta silloin, jos tekoälylle annetaan todellista toimijuutta ja mahdollisuus tehdä päätöksiä maailmassa ilman ihmisen kontrollia.

Juttu, videot ja kuva: Minna Kilpeläinen

2026-05-11
Interaktiivinen AI-installaatio, Sohjo 2026

Osana LuovAIn! -hankkeen roadshow -kokonaisuutta toteutettiin Joensuun SOHJO 2026 -tapahtumassa työpaja, joka kutsui tapahtuman osallistujat luomaan yhdessä reaaliaikaista, jatkuvasti kehittyvää visuaalista taideteosta tekoälyn avulla. Tässä artikkelissa kerrotaan, miten työpaja toteutettiin teknisesti ja miten tapahtumakävijät sen kokivat.

Interaktiivinen AI-installaatio, Sohjo 2026. Kuva: Elsa Melkko

Sohjo 2026 -tapahtumassa heräsi henkiin installaatio, jossa kävijät saattoivat piirtää, soittaa ja astua itse tekoälyn läpi. Installaatio oli kolmen pisteen kokemus: vanha piirtoheitin, MIDI-koskettimet ja valkokangas, kaikki kytkettynä reaaliaikaiseen kuvageneraatioon, tilavalaistukseen ja musiikkiin.

Kokemus

Tilassa oli kolme pistettä, joiden läpi saattoi kulkea omaan tahtiinsa.

Piirtoheitin. Vanha runko, ESP32-mikrokontrolleri ja kamera piilotettu peilin koteloon osoittaen alaspäin, analoginen nappi päällä. Kävijät asettivat piirroksia tai esineitä tasopinnalle ja painoivat nappia. Järjestelmä analysoi kohteen, tuotti siitä kuvauksen ja generoi sen perusteella uuden kuvan reaaliajassa. Toinen työkalu yhdisti alkuperäistä kuvaa ja taustaa ja tuotti hyperrealistisia yhdistelmiä. Nämä toimivat taustana valkokankaan live-kuvalle.

Lisäksi järjestelmä poimi kuvasta dominoivan värin ja lähetti sen suoraan tilavaloille DMX:n kautta. Jokainen piirros tai esine värjäsi kirjaimellisesti koko tilan oman päävärinsä mukaan.

Musiikki. Kaikkien pisteiden yli soi reaaliaikainen musiikki tilaa tukevana kerroksena. Järjestelmä tulkitsi näkemänsä myös äänimaailmaksi ja päivitti sitä jatkuvasti taustalla. Koskettimilla ja kontrollerilla saattoi muokata tilan äänimaailmaa reaaliajassa: ohjata genreä, tunnelmaa, sointujen kirkkautta.

Valkokangas. Kävijä astui kuvaan ja näkyi kankaalla piirtoheitinpöydältä poimitun tyylin värittämänä. Pöydällä olleen piirroksen tai esineen analyysistä syntynyt tyyli heijastui suoraan live-kuvaan. Mitä pöydälle laitettiin, se määräsi miltä kameran edessä seisova näytti.

Reaktioita

Vaikka tekoälykuvat ovat monelle jo tuttuja, live-aspekti teki tästä eri kokemuksen. Se hetki kun oma piirros muuttuu joksikin muuksi silmien edessä, reaaliajassa, on eri asia kuin katsoa valmiita kuvia ruudulta. Teknologia itsessään on jo vanhempaa, mutta liveness teki siitä monelle silti wow-elämyksen.

Moni sanoi ensin, ettei piirrä koska ei osaa. Mutta kun uskaltautui, olikin se iloinen yllätys. Tekoäly ei arvostele inputtia vaan ryhtyy töihin.

Tekijänoikeussuojaukset tulivat vastaan välillä. Eräs osallistuja piirsi Aku Ankan, mutta järjestelmä ei tuottanut Aku Ankkaa. Analyysistä tuli kuvaus geneerisestä ankasta, ja tekoäly piirsi geneerisen ankan. Ankka kyllä, mutta ei se ankka.

Keskustelua tuli myös taiteenalojen ulkopuolelta, pohdittiin mm. mihin kaikkeen vision mallit pystyvät esim. teollisuudessa.

Järjestelmä

Installaation alla pyöri neljä itsenäistä ohjelmaa, jotka kommunikoivat jaettujen tiedostojen ja OSC:n kautta.

VisionPrompt kaappaa kamerakuvan ja lähettää sen GPT-4o Vision -analyysiin aina osallistuja painettua nappia. Analyysi tuottaa kohtauskuvauksen, tunnelman, tyyliluokituksen ja tagit, jotka syötetään Stable Diffusion -generointiin. Live-videosyöte kulkee samaan aikaan TouchDesigneriin Spoutin kautta, pakkauksetta, suoraan muistista muistiin.

NanoBanana yhdistää kuvattua kohdetta ja pohjakuvaa Geminin avulla ja tuottaa hyperrealistisia komposiitteja reaaliajassa. Se poimii kuvasta myös dominoivan värin hex-arvona, jonka TouchDesigner lähettää DMX-protokollalla tilavaloille. Lisäksi se kirjoittaa musiikkikuvauksen tiedostoon, josta Lyria sen poimii.

Lyria on reaaliaikainen musiikkigeneraattori, joka lukee VisionPromptin kirjoittamaa musiikkikuvausta ja päivittää äänigeneraation sen mukaan. Genre-sekoitus toimii Gaussisella käyrällä kahdeksan genren yli, käyrä kaventuu reunoilla ja laajenee keskellä, jolloin siirtymät tuntuvat luontevilta. MIDI-koskettimistolta sointulaatu vaikuttaa äänen kirkkauteen: duurisoinnut kirkastuvat, mollisoinnut tummentuvat. Ei tiukkaa musiikkiteoriaa, mutta toimii live-tilanteessa.

TouchDesigner koostaa kaiken yhteen: ottaa vastaan videosyötteet Spoutin kautta, lukee VisionPromptin kirjoittaman JSON-tiedoston ja välittää sieltä poimitun promptin Stable Diffusionille, yhdistää generoidut kuvat ja live-striimin, lukee väriarvon ja ajaa DMX-valaistuksen.

Teknisesti

Ohjelmat eivät puhu suoraan toisilleen. VisionPrompt kirjoittaa analyysinsä JSON-tiedostoon, TouchDesigner lukee sen ja välittää promptin Stable Diffusionille. VisionPrompt kirjoittaa musiikkikuvauksensa samaan tiedostoon, Lyria pollaa sitä kahden sekunnin välein. Spout hoitaa videon siirron ohjelmien välillä pakkauksetta jaetun GPU-muistin kautta, mikä pitää latenssin minimissä.

Tämä tiedostopohjainen arkkitehtuuri on tarkoituksella yksinkertainen. Jokaisen osan voi käynnistää uudelleen tai vaihtaa kesken kaiken ilman että muu hajoaa. Live-tilanteessa se on käytännöllinen valinta.

ESP32 piirtoheittimessä hoiti analogisen napin ja välitti laukaisusignaalin USB-sarjayhteyden kautta. Tila luki ja reagoi: napinpainallus käynnisti analyysin, analyysi päivitti kuvan, kuva päivitti värin, väri päivitti valot. Näin AI poti eräänlaista synestesiaa, mutta AI:n kohdalla se ei ollutkaan aistihavaintojen sekoittumista, vaan aistian luoman inputin prosessointia ilman kokemusta siitä, mitä se käsittelee. Synestesia ilman aistimusta.

Teksti: Ville-Sakari Kotka, Studio Käpynä

2026-05-05
Miksi käytätte AI-kuvia, LuovAIn!-hanke?

LuovAIn!-hankkeen verkkokurssin kuvitus on herättänyt osassa luovan alan tekijöitä kysymyksiä ja ihmetystä: miksi tekoälyä ja luovaa alaa käsittelevän hankkeen kuvitus on tehty pääosin generatiivisilla tekoälytyökaluilla? Eikö se ole ristiriitaista? Avaan tässä kirjoituksessa kuvitusvalintojen taustoja ja niiden takana olevaa ajattelua.

Verkkokurssin kuvitus on tehty pääosin generatiivisilla tekoälytyökaluilla. Tätä ei ole pyritty peittämään: esimerkiksi vesileimat on jätetty tarkoituksellisesti näkyville. Olen myös tietoisesti pitänyt kuvankäsittelyn vähäisenä, jotta kurssin suorittajan on helpompi arvioida kuvia tekoälykuvina.

Kyseessä on avoin korkeakoulutason verkkokurssi generatiivisesta tekoälystä luovalla alalla. Kurssin kuvittaminen tekoälyllä on tässä kontekstissa johdonmukainen valinta, ei säästökeino. Jokainen tekoälyn avulla tuotettu kuva on myös esimerkki tekoälyllä tuotetusta visuaalisesta sisällöstä, sen mahdollisuuksista ja rajoitteista. Kuvitus, joka ei liittyisi kurssin aiheeseen, olisi samanlaista sisällötöntä koristelua, josta tekoälyä hyödyntäviä usein syytetään.

Äkkivilkaisulla kuvista saattaa tunnistaa tekoälylle tyypillisiä maneereja, ja niiden perusteella kuvitus voi vaikuttaa geneeriseltä. Kuvituksen taustalla on kuitenkin samanlaista visuaalista suunnittelua kuin ”perinteisin” menetelmin kameran ja Photoshopin kanssa työskennellessä.

Esimerkiksi verkkokurssin etusivuilla tekoäly on inhimillistetty eräänlaisiksi roboteiksi, mutta en käyttänyt humanoidirobotin tuttua mallia. Sen sijaan lähdin rakentamaan visuaalista ilmettä vanhojen kuvaputkinäytöllisten tietokoneiden kautta. Tietokoneiden näytöissä olevien kasvojen tunnusomainen piirre on ulkona oleva kieli: sanaleikki kielimallista. Yksityiskohta ei ole ehkä kaunein mahdollinen, mutta se korostaa ajatusta kielimallista, joka ”ahmii” ympäristöään koulutusaineistokseen.

Tekoälyn virheet ovat osa visuaalisia valintoja. Esimerkiksi tekstien virheet ovat kuvamalleille tyypillisiä, ja niiden näkyville jättäminen on tietoinen valinta. Se helpottaa tekoälyn tunnistamista ja nostaa samalla esille yhteiskunnallisen kysymyksen siitä, muuttuuko ympäröivä visuaalinen kulttuuri epämääräiseksi hallusinaatioksi.

Olen pohjakoulutukseltani taiteen maisteri ja väitellyt tohtoriksi visuaalisen kulttuurin alalta. Minulla pitäisi siis olla ainakin koulutukseni perusteella kohtuullinen ymmärrys visuaalisesta sisällöstä. Toki kuvan katsoja ei välttämättä tarkastele kuvitusta analyyttisesti eikä löydä niitä metatasoja, joita tekijä on ajatellut. Äkkivilkaisulla on helppo ajatella, että kyseessä on ”geneeristä AI-huttua”.

Toisaalta hieman ironisesti samasta laiskasta katseesta johtuu ammattikuvittajien ja graafikkojen haastava asema markkinoilla. Jos heidän tekemiään kuvia ei pysähdytä katsomaan eikä niitä pyritä ymmärtämään, voivat kuvat näyttäytyä sisällöttömänä koristeena. Silloin ne on helppoa korvata kenen tahansa generoimalla täytesisällöllä.

Ihmisen ja koneen eroa on houkuttelevaa etsiä lopputuloksesta, mutta se on väärä paikka. Kielimalli tai diffuusion avulla kuvia luova generaattori voi tuottaa sisältöä, joka näyttää intentionaaliselta: se voi vaikuttaa ottavan kantaa, problematisoivan tai kysyvän. Ero on siinä, mistä tulos syntyy. Ihmisellä on kokemus, positio ja vastuu valinnoistaan. Kone tuottaa tilastollisesti todennäköistä sisältöä ilman kokemusta ja ilman vastuuta. Lopputulos voi näyttää samalta, mutta sen taustalla ei ole ajattelua. Olisi tärkeää miettiä, miten saisimme sekä tilaajat että kuluttajat ymmärtämään tämän eron ja näkemään visuaalisuuden osana sisältöä eikä pelkkänä koristeena.

Tekoälykehitys ja sopeutuminen

Toinen yleinen kysymys on, edistääkö LuovAIn!-hanke luovalle alalle vahingollista tekoälykehitystä. Verkkokurssilla on pyritty käsittelemään tekoälyn eri puolia mahdollisimman monipuolisesti ja eri näkökulmista.

Suhtaudun itse tekoälyyn pragmaattisesti. En usko, että teknistä kehitystä voi pysäyttää, mutta en myöskään ajattele, että tekoäly välttämättä veisi ihmiskuntaa parempaan suuntaan. On vaikea keksiä taloudellisten syiden lisäksi hyviä perusteita sille, miksi automatisoida juuri mukavimpia asioita, kuten piirtämistä.

Tekoälyn kehityssuuntiin voi pyrkiä vaikuttamaan lainsäädännöllä ja kulttuurisesti, mutta se on hidasta. Yksittäisen luovan alan tekijän näkökulmasta on tärkeää ymmärtää, missä tilanteessa toimii. Se ei tarkoita kaiken hyväksymistä. Jokainen voi yksilötasolla päättää, ettei käytä generatiivisia tekoälytyökaluja luovaan työhön, eikä se ole millään lailla huono päätös. Tärkeää on kuitenkin tiedostaa, mitä tekoäly osaa ja mitä se ei osaa, jotta voi tehdä tietoisia valintoja oman työnsä suhteen.

Tekoäly ei ole luovalla alalla pelkkä ongelma. Mielenkiintoista on, että tekoäly saattaa kääntää päälaelleen pitkään vallinneen kehityssuunnan, jossa menestyminen on edellyttänyt yhä kapeampaa erikoistumista. Tekoäly korvaa helpoimmin juuri standardoituja tehtäviä, joihin erikoistuminen on perinteisesti tähdännyt. Sen sijaan muutos suosii generalisteja, joilla on monipuolinen ymmärrys luovan työn eri vaiheista ja jotka pystyvät yhdistelemään osaamistaan uusilla tavoilla.

Toisaalta riittävän syvä erikoistuminen voi myös suojella. Oma tunnistettava tyyli, omat hahmot, persoonallinen ilmaisu ovat asioita, joita kone ei tuota itsestään vaan jotka syntyvät tekijän kokemuksesta ja näkemyksestä. Geneerisen keskitason työn korvaaminen on helppoa, mutta persoonallisen otteen korvaaminen ei.

Luovalla alalla resursseja ei ole koskaan liikaa. Ei ole budjettia eikä riittävästi tekijöitä. Nyt resurssit voivat riittää pidemmälle. Kuvittaja voi rakentaa itsenäisesti omiin hahmoihinsa perustuvan pelin. UX-suunnittelija voi rakentaa yksin kokonaisen toimivan verkkopalvelun. Moni aikaisemmin mahdoton asia muuttuu mahdolliseksi.

Luovassa työssä ei välttämättä kannata automatisoida omia vahvuuksiaan, vaan niitä vaiheita, joissa oma osaaminen ei ole parhaimmillaan. Tässä on tilaa luovuudelle ja oman osaamisen laajentamiselle.

LuovAIn!-verkkokurssilla on pyritty käsittelemään monipuolisesti tekoälyyn liittyviä teemoja. Kuvitus ja muut esimerkit eivät ole koristelua vaan aktiivista argumentaatiota, jonka tehtävä on herättää ajattelemaan. Ajattelu on se asia, jota kone ei tiettävästi osaa tehdä. Siksi meidän on syytä kehittää ajattelun taitoa.

2026-03-16
Voiko tekoälyllä tuotettu taide koskettaa, ja mitä sen kanssa pitäisi tehdä nyt?

Generatiivinen tekoäly luo uusia mahdollisuuksia luovan työn tueksi – ei sen korvaajaksi.

LuovAIn!-hankkeen asiantuntija, Tiina Taiminen, toimi pääpuhujana 16.12.2025 järjestetyssä Luovat alat & AI – uhka vai mahdollisuus? -tilaisuudessa. Hän havainnollisti puheenvuorossaan sitä, kuinka AI voi toimia merkityksellisen luovuuden kumppanina.

LuovAIn!-hanke tarjoaa ratkaisuja osaamisen kehittämiseen ja rohkaisee kaikkia kokeilemaan tekoälyn hyödyntämistä ennakkoluulottomasti, myös luovassa työssä.

Lue koko artikkeli LAB Focus -julkaisusta.

2026-01-19
Tutkijamme Markus Sjöberg väitteli sosiaalisen median ja tekoälyn vaikutuksesta luontosuhteeseen

Markus Sjöberg tarkasteli joulukuun 2025 alussa hyväksytyssä väitöksessään sitä, miten sosiaalinen media ja tekoäly vaikuttavat ihmisten luontosuhteeseen. Hän hahmotti aihetta ennen kaikkea kuvien kautta, sillä kuvat ovat somessa keskeisin tapa puhua luontokokemuksista.

Sjöberg tarkasteli väitöstään varten Facebookissa retkeilyyn ja luontokuviin erikoistuneita ryhmiä, kävi tekoälyavusteisesti läpi yli 70 000 Instagram-kuvaa, haastatteli Instagram-kuvaajia ja vaikuttajia sekä tarkkaili kansallispuistoissa, miten digilaitteita käytetään. Näitä erilaisia aineistoja vertailemalla hän sai kokonaiskuvan siitä, kuinka digitalisaatio lopulta vaikuttaa luontokokemuksiin ja niiden representaatioihin.

”Tekoälyn osalta keskeisiä ilmiöitä oli oikeastaan kaksi. Menetelmällinen näkökulma on siellä taustalla. Käytin tekoälyä informanttina etnografisessa tutkimuksessa. Pyrin siis selvittämään kuinka tekoäly ikään kuin ”hahmottaa” maailman. En käyttänyt kielimalleja, vaan kuvamalleja kuten Google Visionia, joka luokittelee kuvia sisällön pohjalta ja myös jonkin verran generatiivisia malleja, joilta pyysin yksinkertaisesti tiettyä sisältöä, kuten ”Suomi” tai ”Suomalainen luonto”. Näin ymmärsin, millaista todellisuutta tekoäly luo. Sitähän käytetään myös somessa suosittelualgoritmien taustalla”, Sjöberg kertoo.

Tekoälyn näkökulmina menetelmät ja generatiivisen tekoälyn ja valokuvan välinen suhde

Toinen väitöksen tekoälynäkökulma liittyy generatiivisen tekoälyn ja valokuvan väliseen suhteeseen. Sjöberg sanoo, että vaikka generatiivinen tekoäly voi luoda valokuvaa muistuttavaa sisältöä, se ei ole valokuvaa, joka on kuitenkin tietyssä hetkessä ja paikassa tallennettua valoa.

”Tästä syystä generatiivinen on aina geneeristä. Se ei siirrä luontokokemusta luonnon representaation tasolle, vaan on tavallaan vain koulutusaineistonsa osalta tietynlaista summausta luontokokemuksista. Se ei kuitenkaan välitä sitä samaa viestiä kun luontokokemuksesta otettu kuva. Esimerkiksi paikka ja paikan kokemus, joka on luontokokemuksen näkökulmasta äärimmäisen tärkeä, ei toistu generatiivisen tekoälyn kuvissa. Generoitu kuva voi toimia esimerkiksi mainoskuvituksena, mutta ei kovin hyvin luontokokemuksen representaationa”, Sjöberg avaa.

Tekoälyn osalta tutkimuksen keskeiset ansiot liittyvät menetelmälliseen puoleen. Sjöberg pyrki avaamaan algoritmien todellisuutta keskeiseksi osaksi sitä kokonaisuutta, jossa sosiaalinen toiminta tapahtuu. Sjöberg uskoo, että tällaiset lähestymistavat tulevat vielä lisääntymään tulevaisuudessa.

Todellisuutta vai ideaalimaailma?

Luontosuhteen kannalta ehkä keskeisintä on se, että luontokuvat eivät ole todellisuuden peili, vaan ikään kuin osoitus tietynlaisesta ideaalimaailmasta, jossa haluttaisiin elää. Ne siis välittävät perinnemaisemaa, koskematonta luontoa ja muuta hyvin perinteistä kuvastoa, joka oli voimissaan jo 1800-luvun lopussa. Kännykät, telemastot ja vastaavat elementit rajataan kuvien ulkopuolelle. Vaikka ne ovat keskeinen osa retkeilyä, ne eivät ole osa retkeilyn visuaalista kertomusta.

Lue lisää Tampereen yliopiston uutisesta:

Markus Sjöberg: Sosiaalisessa mediassa jaetut luontokuvat eivät kerro todellisuudesta, vaan toiveistamme | Tampereen korkeakouluyhteisö

Väitöskirjan pysyvä osoite: https://trepo.tuni.fi/handle/10024/231223

Kuva: Celina Sjöberg

2025-12-17
LuovAIn! uutiskirje 3, joulukuu 2025
LuovAIn!-hanke tarjoaa luovan ja kulttuurialan toimijoille keinoja hyödyntää tekoälyä omassa työssään sekä sopeutua tekoälyn mukanaan tuomiin muutoksiin liiketoimintaympäristössä.

Syksyn 2025 kohokohdat:
- Kaikille avoin verkkokurssi ja itsearviointityökalu julkaistu
  - “Generatiivinen tekoäly luovassa työssä” antaa selkeän katsauksen mahdollisuuksiin, rajoihin ja eettisiin kysymyksiin – suunnattu luovien alojen ammattilaisille, opiskelijoille ja kaikille aiheesta kiinnostuneille. Aloita kurssi: Generatiivinen tekoäly luovassa työssä
  - Itsearviointityökalu: kartoita oma tekoälyosaaminen LuovAIn-itsearviointityökalulla arvioit omaa tekoälyosaamistasi luovan työn näkökulmasta ja saat pohjan seuraaville oppimisaskeleille. Tee itsearviointi: LuovAIn-itsearviointityökalu
- Verkkotyöpajat: keskustelua, vertaisoppimista ja jatkoaskelia Verkkotyöpajat rakennettiin tukemaan verkkokurssia
- AI-avusteinen yhteiskehittämisen pilotti – opit Prahasta LuovAIn! vei AI-avusteisen yhteiskehittämisen pilotin Creative Skills Week 2025 -tapahtumaan Prahaan ja järjesti työpajan “Co-creation with AI in the cultural and creative industries”. Pilotista kertyi mm. kansainvälistä näkyvyyttä, mahdollisuus testata hankkeen havaintoja asiantuntijoiden kanssa sekä uusia kumppanuuksia vastuullisen kehittämisen tueksi. Lue pilottijuttu: AI-avusteinen yhteiskehittämisen pilotti
Suositeltuja sisältöjä:
- Tekijät kertovat Tekoälytaiteilija Taika Jalohaikara yhdistää perinteisen piirtämisen ja algoritmit Lue kertomus ja katso video.
- Kun tekoäly kohtaa musiikin Muusikko Pasi Salmi pohtii suhtautumistaan algoritmeihin musiikin tekemisessä Lue uutinen.
Tulossa keväällä 2026:

Save the date: LuovAIn! x SOHJO 2026

📣 LuovAIn!-hanke on mukana maaliskuussa 2026 Joensuussa järjestettävässä SOHJO 2026 -tapahtumassa. Lisätietoja tapahtumasta: https://businessjoensuu.fi/en/sohjo

🤖 Tapahtumassa toteutamme osallistavan AI + yhteisötaide -workshopin, jossa tapahtumakävijät pääsevät päivän aikana rakentamaan yhdessä ainutlaatuista, reaaliaikaisesti syntyvää taideteosta tekoälyn avustuksella.

💡 Lisäksi SOHJO-tapahtuman lavalle nousee Luovain-teemastakin inspiroitunut keynote-puhuja Taavi Kuisma, joka avaa puheenvuorossaan tekoälyn käytön tulevaisuutta ja vaikutuksia luovilla aloilla. Yhteistyö on osa hankkeen Roadshow-kokonaisuutta.

Muut roadshowt: Rovaniemi, Helsinki, Oulu

Seuraa päivittyviä roadshow-paikkakuntia ja tutustu lisää LuovAIn!-hankkeen verkkosivuilla: luovain.ai
2025-12-09