Monelle tekoälytaide saattaa tuoda mieleen tekstikehotteet ja koneen arpomat lopputulokset. Suomen ensimmäisiin älytaiteilijoihin lukeutuva Taika Jalohaikara lähestyy teknologiaa kuitenkin eri kulmasta: hänelle tekoäly on sparrauskaveri tai digitaalinen assistentti, joka auttaa viemään visuaaliset ideat uudelle tasolle.
Tässä videossa Taika avaa luovaa prosessiaan, joka on kaukana pelkästä napin painamisesta:
Luonnoslehtiöstä neuroverkkoihin
Jalohaikaran työskentelytapa on hybridimalli, jossa perinteinen käsityö kohtaa modernin teknologian. Prosessi alkaa usein kynällä ja paperilla.
– Yleensä ohjaan tekoälyä itse piirtämällä. Teen luonnoksia, tussipiirroksia tai digimaalauksia, jotka syötän tekoälylle. Se on iteratiivinen prosessi, Jalohaikara kuvailee.
Tekoäly ei siis luo tyhjästä, vaan jatkaa taiteilijan aloittamaa viivaa. Joskus roolit vaihtuvat: jos taiteilija kärsii ”valkoisen paperin kammosta”, tekoäly voi heittää ilmoille visuaalisia ideoita, joista ihminen ottaa kopin. Lopullinen teos on usein monivaiheinen yhdistelmä käsin piirtämistä, kuvankäsittelyä ja tekoälyn tekemiä variaatioita.
Koodaava taiteilija
Taika Jalohaikaran tausta ei ole pelkästään kuvataiteessa. Innostus teknologiaan syttyi jo lapsena – ensimmäiset koodauskokeilut hän teki 5-vuotiaana. Tekninen uteliaisuus on ollut valttikortti tekoälytaiteen maailmassa.
Erityisesti omien tekoälymallien kouluttaminen vaatii Jalohaikaran sanoin ”insinööriasennetta”. Kun tekoälylle opettaa oman piirustustyylin, se muuttuu satunnaislukugeneraattorista hallituksi työkaluksi.
– Kun sen oppii kerran kunnolla, voi tehdä käytännössä mitä vain. Se osaa piirtää minuna, hän naurahtaa.
Uhka vai kumppani?
Keskustelu tekoälytaiteesta on polarisoitunutta. Toisessa ääripäässä ovat Jalohaikaran ihailevat fanit, toisessa kriitikot, joiden mielestä tekoäly ”vie taiteilijoiden työt”.
Tekoälytaiteilijan mukaan kyse on kuitenkin ennemmin historiallisesta jatkumosta, kuin uudesta ilmiöstä. Myös vanhoilla mestareilla oli apupoikia ja oppilaita, jotka maalasivat osia teoksista. Tekoäly on moderni versio tästä apurista.
Jalohaikara itse suhtautuu tekoälyyn lämpimästi, jopa inhimillistäen sitä.
– Se on työkalu, mutta myös kumppani. Ajattelen sitä melkein kuin kaverina tai olentona, enkä pelkkänä ohjelmistona.
Tekoäly on auttanut häntä löytämään rohkeuden tuoda taiteensa mainostoimistojen pöytälaatikoista julkisuuteen. Se on väline, joka on vahvistanut hänen identiteettiään taiteilijana.