Markus Sjöberg tarkasteli joulukuun 2025 alussa hyväksytyssä väitöksessään sitä, miten sosiaalinen media ja tekoäly vaikuttavat ihmisten luontosuhteeseen. Hän hahmotti aihetta ennen kaikkea kuvien kautta, sillä kuvat ovat somessa keskeisin tapa puhua luontokokemuksista.
Sjöberg tarkasteli väitöstään varten Facebookissa retkeilyyn ja luontokuviin erikoistuneita ryhmiä, kävi tekoälyavusteisesti läpi yli 70 000 Instagram-kuvaa, haastatteli Instagram-kuvaajia ja vaikuttajia sekä tarkkaili kansallispuistoissa, miten digilaitteita käytetään. Näitä erilaisia aineistoja vertailemalla hän sai kokonaiskuvan siitä, kuinka digitalisaatio lopulta vaikuttaa luontokokemuksiin ja niiden representaatioihin.
”Tekoälyn osalta keskeisiä ilmiöitä oli oikeastaan kaksi. Menetelmällinen näkökulma on siellä taustalla. Käytin tekoälyä informanttina etnografisessa tutkimuksessa. Pyrin siis selvittämään kuinka tekoäly ikään kuin ”hahmottaa” maailman. En käyttänyt kielimalleja, vaan kuvamalleja kuten Google Visionia, joka luokittelee kuvia sisällön pohjalta ja myös jonkin verran generatiivisia malleja, joilta pyysin yksinkertaisesti tiettyä sisältöä, kuten ”Suomi” tai ”Suomalainen luonto”. Näin ymmärsin, millaista todellisuutta tekoäly luo. Sitähän käytetään myös somessa suosittelualgoritmien taustalla”, Sjöberg kertoo.
Tekoälyn näkökulmina menetelmät ja generatiivisen tekoälyn ja valokuvan välinen suhde
Toinen väitöksen tekoälynäkökulma liittyy generatiivisen tekoälyn ja valokuvan väliseen suhteeseen. Sjöberg sanoo, että vaikka generatiivinen tekoäly voi luoda valokuvaa muistuttavaa sisältöä, se ei ole valokuvaa, joka on kuitenkin tietyssä hetkessä ja paikassa tallennettua valoa.
”Tästä syystä generatiivinen on aina geneeristä. Se ei siirrä luontokokemusta luonnon representaation tasolle, vaan on tavallaan vain koulutusaineistonsa osalta tietynlaista summausta luontokokemuksista. Se ei kuitenkaan välitä sitä samaa viestiä kun luontokokemuksesta otettu kuva. Esimerkiksi paikka ja paikan kokemus, joka on luontokokemuksen näkökulmasta äärimmäisen tärkeä, ei toistu generatiivisen tekoälyn kuvissa. Generoitu kuva voi toimia esimerkiksi mainoskuvituksena, mutta ei kovin hyvin luontokokemuksen representaationa”, Sjöberg avaa.
Tekoälyn osalta tutkimuksen keskeiset ansiot liittyvät menetelmälliseen puoleen. Sjöberg pyrki avaamaan algoritmien todellisuutta keskeiseksi osaksi sitä kokonaisuutta, jossa sosiaalinen toiminta tapahtuu. Sjöberg uskoo, että tällaiset lähestymistavat tulevat vielä lisääntymään tulevaisuudessa.
Todellisuutta vai ideaalimaailma?
Luontosuhteen kannalta ehkä keskeisintä on se, että luontokuvat eivät ole todellisuuden peili, vaan ikään kuin osoitus tietynlaisesta ideaalimaailmasta, jossa haluttaisiin elää. Ne siis välittävät perinnemaisemaa, koskematonta luontoa ja muuta hyvin perinteistä kuvastoa, joka oli voimissaan jo 1800-luvun lopussa. Kännykät, telemastot ja vastaavat elementit rajataan kuvien ulkopuolelle. Vaikka ne ovat keskeinen osa retkeilyä, ne eivät ole osa retkeilyn visuaalista kertomusta.
Lue lisää Tampereen yliopiston uutisesta:
Väitöskirjan pysyvä osoite: https://trepo.tuni.fi/handle/10024/231223
Kuva: Celina Sjöberg