Näin lainsäädännön ja tekijänoikeuksien asiantuntijat katsovat luovan työn tulevaisuuteen

Rajaton luovuus: Taide, teknologia ja tekijänoikeudet – Kuka omistaa luovuuden? -tilaisuuden antia. 27.5.2025 Turku

Tekijänoikeuslainsäädännön asiantuntijat ovat harvinaisen yksimielisiä yhdestä asiasta: generatiivinen tekoäly on täällä, ja se muuttaa maailmaamme ennennäkemättömällä vauhdilla. Samalla kun hämmästelemme tekoälyn kykyä luoda tekstiä, kuvaa ja musiikkia, kulissien takana leijuu perustavanlaatuinen kysymys: kenen työllä nämä koneet oppivat ja kuka siitä hyötyy? Tekijänoikeuslainsäädännön nykytila ja tulevaisuuden näkymät – EU Komission Miriam D’Arrigon, OKM:n Aura Lehtosen ja Cuporen Tiina Kaution puheenvuorojen valossa – piirtävät kuvan monimutkaisesta haasteesta, mutta tarjoavat myös selkeän polun kohti tasapainoisempaa tulevaisuutta.

Nykytilan ristipaine: Laki jäljessä, tekijät huolissaan

Tekoälymallien opetusprosessi on ytimeltään datan massiivista hyödyntämistä. Ne koulutetaan valtavilla, jopa miljardien lähteiden aineistoilla, jotka on kerätty julkisesta internetistä. Esille nostettu ongelma on ilmeinen: suuri osa tästä sisällöstä on tekijänoikeuden suojaamaa, ja luvan kysyminen jokaiselta oikeudenhaltijalta erikseen on käytännössä mahdotonta.

EU:n lainsäädäntö tarjoaa tällä hetkellä yhden työkalun tähän pulmaan: tekstin- ja tiedonlouhintaa koskevan poikkeuksen (TDM-poikkeus). Se sallii suojattujen teosten käytön louhintatarkoituksiin tietyin ehdoin. Kuitenkin, kuten asiantuntijat huomauttavat, tätä poikkeusta ei ole alun perin suunniteltu kaupallisten tekoälytuotteiden kehitykseen. Tämä juridinen harmaa alue on jättänyt luovan alan toimijat ansaittuun huoleen. Kun koulutusaineistojen läpinäkyvyys puuttuu ja korvausmalleja ei ole, on vaarana, että luovan työn arvo rapautuu ja ansaintamahdollisuudet heikkenevät.

Tulevaisuuden suunta: Tekoälyasetus ja koneluettava metatieto

Toivoa on kuitenkin näkyvissä. Elokuussa 2025 sovellettavaksi tuleva EU:n tekoälyasetus tuo mukanaan merkittäviä velvoitteita tekoälyn kehittäjille. Se edellyttää tekijänoikeuksien kunnioittamista ja pakottaa palveluntarjoajat julkaisemaan yksityiskohtaiset yhteenvedot koulutuksessa käytetyistä aineistoista.

Kriittisin uudistus on kuitenkin oikeudenhaltijoiden ”opt-out”-oikeuden vahvistaminen. Tämä mekanismi antaa tekijöille mahdollisuuden kieltää teostensa käytön tiedonlouhinnassa. Tässä piilee koko järjestelmän ydin ja samalla sen suurin haaste: miten tämä kielto toteutetaan tehokkaasti massiivisten data-aineistojen maailmassa?

Vastaus, joka asiantuntijapuheenvuoroista nousee kirkkaasti esiin, on teknologinen: koneluettavat tunnisteet ja metatieto.

Infrastruktuuri on kaiken A ja O

Lainsäädäntö luo puitteet, mutta se ei yksin ratkaise ongelmaa. Todellinen läpimurto piilee asiantintijoiden mukaan siinä, että tekijänoikeustieto upotetaan osaksi digitaalista sisältöä itseään. Kun teoksen metatiedoissa on selkeä, koneen automaattisesti lukema merkintä (esim. ISCC-, ISNI- tai ISWC-tunnisteen avulla) siitä, että sen käyttö louhintaan on kielletty, ”opt-out”-oikeudesta tulee todellinen ja tehokas työkalu.

Tunniste	Mitä yksilöi?	Esimerkki
ISWC (International Standard Musical Work Code)	Musiikkiteos (sävellys/sanoitus)	”My Way” -kappaleen rakenne
ISNI (International Standard Name Identifier)	Tekijä tai organisaatio (henkilö/yhteisö)	Kirjailija J.K. Rowling
ISCC (International Standard Content Code)	Digitaalinen sisältö (yksittäinen tiedosto)	aurinko_rannalla_final_v2.jpg -kuvatiedosto

Tämä ei ole pelkästään puolustusmekanismi, vaan se luo perustan täysin uusille markkinoille. Kun oikeudenhaltijoilla on aito valta päättää teostensa käytöstä, he voivat kieltämisen lisäksi myös antaa luvan käyttöön – korvausta vastaan. Tekoälykehittäjät tarvitsevat laadukasta ja laillisesti hankittua dataa, ja hyvin toimiva metatietoinfrastruktuuri mahdollistaisi lisensointimarkkinoiden syntymisen. Tällöin teosten käyttö koulutusaineistona ei olisi enää yksisuuntaista, vaan kaupankäynnin ja yhteistyön kohde.

Matka kohti reilua tekoälyn aikakautta ei ole ensisijaisesti juridinen taistelu teknologiaa vastaan. Se on rakenteellinen prosessi, jossa lainsäädännön kehitys ja teknologisen infrastruktuurin rakentaminen kulkevat käsi kädessä. Luomalla avoimet ja yhteensopivat standardit metatiedolle voidaan asiantuntijoiden mukaan varmistaa, että tekoälyn vallankumous ei tapahdu luovan työn kustannuksella, vaan että se voi tulevaisuudessa myös tukea sitä. Tämä voi olla ainoa kestävä tapa turvata sekä innovaation että inhimillisen luovuuden tulevaisuus.