Muusikko Pasi Salmi
Eloisia ääniä ja häiritsevää kauneutta – kun tekoäly kohtaa musiikin
Kesäkuun 18. päivänä Porin kaupunkiolohuoneella syntyi uudenlaista – ja paikoin äärimmäistäkin – ääntä, kun Pasi Salmi johdatti Rumart25–tapahtuman osallistujia tekoälyn generoiman musiikin maailmaan. Workshopin nimi “Tekoälyn generoima musiikki – rumaa vai ei?” avasi samalla monia kysymyksiä tekijyydestä, esteettisyydestä ja teknologian tarjoamista uusista mahdollisuuksista taiteilijoille. Pasi itse oli ottanut musiikki-AI-työkaluja haltuun vasta valmistautuessaan työpajaan, mikä kertoo paljon muun muassa AI-työkalujen käyttöönoton helppoudesta.
Syntetisaattorien ja algoritmien sukupuuttoon sukeltamassa
Tätä uutisblogia varten tehdyssä taustahaastattelussa Pasi kertoo ensimmäisestä instrumentistaan, veljensä Korg 707 -syntetisaattorista, joka johdatti hänet äänien maailmaan. Tämä vuosikymmenten kokemus synteettisistä äänimaailmoista onkin luonnollinen pohja tekoälyn tuottamien äänien tarkastelulle. “Itse tuottamattoman äänen” käyttö samplejen ja oikeuksista vapaan materiaalin kautta on musiikkituotannossa arkipäivää – tekoäly on vain viimeisin työkalu tässä jatkumossa. Toisaalta se nostaa pintaan filosofisia ongelmia: kuka oikeastaan on tekijä, kun kone laatii sävelkulun?
Demo-kulttuuri 2.0 – demojen demokratisaatio
Työpajassa syntyneet AI-sävellykset olivat osa pitkää “demojen” perinnettä. Pasi näkee, että mitä aikaisemmin tekoälyyn tutustutaan, sitä paremmin hallitsemme työkalua emmekä jää sen jalkoihin: “AI-pohjaiset ohjelmistot demokratisoivat mahdollisuutta olla tekijä.” Porissa ideoista synnytettiin konkreettisia soundeja ja biisiaihioita Sunon ja NotesToMusicin kaltaisilla verkkosovelluksilla. Ne eivät tarvitse perinteisiä asennuksia, vaan suoraa vuorovaikutusta verkossa.
Ruman viehätys ja kauneuden uudet rajat
Moni koki AI-musiikin alkulähteet kliinisinä tai kankeina. Pasi myöntää, että lähtökohtaisesti tekoälyn tuottama musiikki voi kuulostaa “kuolleelta” ja steriililtä, mutta juuri tässä piilee sen “ruman” viehätys: outo, aavemainen lumous syntyy siitä, ettei inhimillistä virhettä tai tunteiden pienokaista kuulu. Estetiikkaa venytetään – ehkä rumuus onkin kohta, jossa teknologia haastaa käsityksemme kauneudesta.
Vastuullisuus ja tekijänoikeuksien myllerrys
LuovAIn!-hanke haluaa nostaa esiin eettiset kysymykset – tekijänoikeuksista läpinäkyvyyteen ja vastuunjakoon. Kenelle kuuluvat AI:n tuottamat sävelet? Miten tekijyyden ja inspiraation rajat määritellään, kun kone on osa luovaa prosessia? Osallistujia kannustettiin pohtimaan, miten avoimesti kerromme tekoälyn käytöstä ja mihin ulottuu luovan työn tekijäkulttuurin arvo, kun työkaluna on algoritmi.
Katse tulevaisuuteen – koneet eivät korvaa, vaan haastavat
Lopuksi Pasi visioi tekoälytyökalujen synnyttämiä mahdollisuuksia musiikille ja tekijöille: se on työväline, aivan kuten syntetisaattori tai kamera. AI-musiikille saattaa rakentua oma genrensä ja “puhtautensa” kriteerit – ei rajoituksina, vaan kulttuurisina tunnusmerkkeinä. Voimme kokea tulevaisuudessa tämän alkuvaiheen tekoälyn tuottamaa musiikkia kohtaan jopa nostalgiaa, koska nyt sen jälki on vielä niin tunnistettavissa. Se saattaa tuntua vuosien päästä jopa hellyyttävän koskettavalta. Tärkeintä on, että tekoäly toimii ihmisen luovan potentiaalin jatkeena, ei pelkkänä massatuotantovälineenä. Koneet opettavat meitä kysymään uudestaan: miksi teemme musiikkia, ja mitä ääntä haluamme kuulla?