Luovuuden eri tasojen tunnistaminen ja tekoälyn mahdollisuudet tukea ihmislähtöistä luovuutta ovat ajankohtaisia kysymyksiä, joihin pureutuminen voi lisätä ymmärrystämme siitä, mitä luovuudella tarkoitetaan ja miten sitä kenties voidaan edistää uusilla tavoilla. Luovuus ei rajoitu erilliseksi toiminnaksi ihmisen muusta tekemisestä, vaan se ilmenee niin arjen pienissä oivalluksissa, taiteen mestariteoksissa, kuin radikaaleissa innovaatioissa ja tieteellisissä läpimurroissa. Samalla kun teknologia – erityisesti tekoäly – kehittyy, meitä haastetaan pohtimaan, miten koneiden laskennallinen tehokkuus ja kyky analysoida valtavia tietomääriä voidaan yhdistää inhimilliseen kokemukseen ja emotionaaliseen syvyyteen. Näin muodostuu monikerroksinen kuva luovuuden tasoista, joihin kuuluvat adaptiivinen luovuus, yhdistelmäluovuus, transformatiivinen luovuus ja radikaali luovuus, sekä niiden vuorovaikutus ihmisen ja koneen välillä (Kofler et al., 2024; Andrews & Hawcroft, 2024).

Yksilöllinen arjen luovuus – niin kutsuttu pienluovuus – on usein henkilökohtaista ja liittyy arkipäiväisten ongelmien ratkaisuun, jossa keksimme uusia järjestelytapoja asioille tai innovatiivisia ratkaisuja haasteisiin. Tässä kontekstissa tekoäly voi toimia ideoinnin ja ajattelun apuvälineenä, tarjoten nopeasti vaihtoehtoisia näkökulmia ja ehdotuksia, jotka voivat toimia lähtökohtana omalle luovalle pohdinnalle. Näin tekoäly ei korvaa ihmistä, vaan täydentää hänen kykyjään tuomalla esiin uusia yhdistelmiä jo olemassa olevista elementeistä (Zhou & Lee, 2024).

Kun tekoälyä käytetään apurina, se voi vähentää kognitiivista kuormaa ja antaa ihmiselle enemmän tilaa keskittyä intuitioon, arvoihin ja esteettisiin valintoihin.

Laajemmassa mittakaavassa yhteisöllinen luovuus – joka ulottuu myös taiteen ja kulttuurialojen yhteiskehittämisen tapoihin – vaatii sekä kollektiivista ideoiden pallottelua että yksilöiden ainutlaatuisten näkökulmien yhteensovittamista. Kun taiteilijat, suunnittelijat ja muut luovien alojen toimijat työskentelevät yhdessä, voi syntyä uudenlaisia, yllättäviäkin ideoita, joita ei olisi saavutettu yksin toimimalla. Tekoäly voi tässä roolissa toimia virtuaalisena tiimikaverina, joka heittelee luovia ehdotuksia ja tekee rutiininomaiset toiminnot automaattisiksi. Esimerkiksi muusikon säveltäessä tekoäly voi generoida alustavia ideoita, joita muusikko voi sitten jalostaa omalla persoonallisella tyylillään. Tai toisinpäin, aihiot ja konseptit voivat tulla ihmiseltä, joita tekoäly viimeistelee ja esittelee eri toteutusvaihtoehtoja. Tällainen yhteistyö mahdollistaa niin adaptiivisen kuin yhdistelmäluovuuden prosessien syventämisen. Erityisesti kulttuurialoilla, joissa yhteisöllisyys ja kollektiivinen kokemus ovat keskeisiä, tekoäly voi tarjota uusia tapoja yhdistellä ja tuoda esiin sekä yksilöllisiä että ryhmäkohtaisia oivalluksia (Nordström et al., 2023).

Tekoälyn roolia on kuitenkin hyvä pohtia kriittisestä näkökulmasta, erityisesti, miten se vaikuttaa luovan prosessin laatuun ja yhteisölliseen dynamiikkaan. Vaikka tekoäly voi tarjota valtavan määrän ideoita ja helpottaa tiedon prosessointia, on tärkeää, ettei sen ehdotuksia käytetä sokeasti korvaamaan ihmisen omaa harkintaa ja kriittistä ajattelua. Shaikh ja Cruz (2022) ovat havainneet, että kun tiimit luottavat liikaa tekoälyyn, se voi johtaa pinnalliseen ideointiin ja vähentää ryhmän sisäistä vuorovaikutusta. Tämä on erityisen tärkeää huomioida kulttuurialoilla, joissa luovuus kumpuaa usein dialogista ja henkilökohtaisesta kokemuksesta. Siksi tekoälyä on käytettävä symbioottisessa roolissa, jossa sen analytiikka ja generatiiviset kyvyt yhdistyvät ihmisten ainutlaatuiseen tulkintaan ja eettiseen reflektointiin (Shaikh & Cruz, 2022).

Luovuuden eri tasot – adaptiivisesta radikaaliin – edellyttävät erilaisia keinoja, joilla tekoälyä voidaan hyödyntää. Adaptiivisessa ja yhdistelmäluovuudessa tekoälyn rooli korostuu ideoiden synnyttämisessä ja niiden moninaistamisessa. Transformatiivista ja radikaalia luovuutta tukevat tekoälyavusteiset ennustemallit ja skenaarioanalyysit, jotka auttavat tunnistamaan vähemmän tunnettuja tiedon alueita sekä avaavat uusia näkökulmia, joiden pohjalta voidaan haastaa olemassa olevat paradigmat (Kofler et al., 2024). Tällaiset mallit eivät kuitenkaan yksin riitä – ihmisten on otettava vastuu tekoälyn tarjoamien ideoiden arvioinnista ja varmistettava, että ne heijastavat yhteisön arvoja ja inhimillisiä kokemuksia.

Luovuuden yhteiskehittäminen on myös eettisesti merkittävä haaste. Kysymykset alkuperäisyydestä, tekijänoikeuksista ja syrjivistä käytännöistä ovat nousseet esiin, kun tekoälyä on alettu soveltaa yhä laajemmassa mittakaavassa. Vinchon et al. (2023) korostavat, että tekoälyn tulisi toimia kumppanina, ei kilpailijana, jolloin teknologian kehityksessä on pidettävä aina ihminen ”viimeisenä arvioijana”. Läpinäkyvyys tekoälymallien koulutuksessa ja niiden eettisten periaatteiden selkeys ovat keskeisiä tekijöitä, jotka varmistavat, että tekoäly edistää aidosti ihmislähtöistä luovuutta.

Tulevaisuuden luovien innovaatio- ja liiketoimintaekosysteemien rakentaminen edellyttää jatkuvaa vuoropuhelua teknologian kehittäjien, luovien ammattilaisten ja kulttuuripoliittisten päättäjien välillä. Kun teknologiaa käytetään strategisesti ja inhimilliset arvot asetetaan etusijalle, tekoäly voi toimia katalysaattorina, joka demokratisoi luovuutta, tehden siitä saavutettavampaa ja monimuotoisempaa. Näin syntyy luovaa toimintaa, jossa tekoäly ei ainoastaan tarjoa vaihtoehtoja, vaan rikastuttaa yhteisöllistä prosessia, inspiroiden ihmisiä tavoittelemaan uusia, ennenkuulumattomia luovuuden tasoja (Zhou & Lee, 2024; Andrews & Hawcroft, 2024).

Tekoälyn mahdollisuudet tukea ihmislähtöistä luovuutta ovat valtavat, mutta AI-työkalujen hyödyntäminen vaatii kriittistä ja eettistä otetta. Kun ymmärrämme luovuuden monikerroksisen luonteen ja hyödynnämme tekoälyn kykyjä oikeilla tavoilla, voimme kenties rakentaa uudenlaisia yhteistyön tapoja, joissa teknologia ei varjosta ihmisen omaperäisyyttä vaan toimii sen rinnalla, rikastuttaen sekä yksilön että yhteisön luovaa potentiaalia. Se kuinka tinkimättömästi ja laadukkaasi luovien prosessien ihmislähtöisyyttä tulevaisuudessa toteutetaan, riippuu viimekädessä niin tekijöiden omista kyvykkyyksistä, osaamisesta, ammatti-identiteetistä ja -ylpeydestä, kuin prosessien ajallisesta ja taloudellisesta resursoinnista, sekä sidosryhmien odotuksista.

Lähteet

Andrews, H. & Hawcroft, A. (2024). Articulating arts-led AI: artists and technological development in cultural policy. European Journal of Cultural Management and Policy, 14(2024), Art. 12820.

Kofler, I., El Moussaoui, M. & Jamet, R. (2024). AI’s influence on the creative and cultural industries. Imago, Year XIII(24), 22–31.

Nordström, P., Lundman, R. & Hautala, J. (2023). Evolving coagency between artists and AI in the spatial cocreative process of artmaking. Annals of the American Association of Geographers, 113(9), 2203–2218.

Shaikh, S.J. & Cruz, I.F. (2022). AI in human teams: Effects on technology use, members’ interactions, and creative performance under time scarcity. AI & Society, 38(2), 1587–1599.

Vinchon, F., Lubart, T., Bartolotta, S. et al. (2023). Artificial Intelligence & Creativity: A Manifesto for Collaboration. Journal of Creative Behavior, 57(2), 149–162.

Zhou, E. & Lee, D. (2024). Generative artificial intelligence, human creativity, and art. PNAS Nexus, 3(3), pgae052.