Generatiivinen tekoäly luo uusia mahdollisuuksia luovan työn tueksi – ei sen korvaajaksi.
LuovAIn!-hankkeen asiantuntija, Tiina Taiminen, toimi pääpuhujana 16.12.2025 järjestetyssä Luovat alat & AI – uhka vai mahdollisuus? -tilaisuudessa. Hän havainnollisti puheenvuorossaan sitä, kuinka AI voi toimia merkityksellisen luovuuden kumppanina.
LuovAIn!-hanke tarjoaa ratkaisuja osaamisen kehittämiseen ja rohkaisee kaikkia kokeilemaan tekoälyn hyödyntämistä ennakkoluulottomasti, myös luovassa työssä.
Markus Sjöberg tarkasteli joulukuun 2025 alussa hyväksytyssä väitöksessään sitä, miten sosiaalinen media ja tekoäly vaikuttavat ihmisten luontosuhteeseen. Hän hahmotti aihetta ennen kaikkea kuvien kautta, sillä kuvat ovat somessa keskeisin tapa puhua luontokokemuksista.
Sjöberg tarkasteli väitöstään varten Facebookissa retkeilyyn ja luontokuviin erikoistuneita ryhmiä, kävi tekoälyavusteisesti läpi yli 70 000 Instagram-kuvaa, haastatteli Instagram-kuvaajia ja vaikuttajia sekä tarkkaili kansallispuistoissa, miten digilaitteita käytetään. Näitä erilaisia aineistoja vertailemalla hän sai kokonaiskuvan siitä, kuinka digitalisaatio lopulta vaikuttaa luontokokemuksiin ja niiden representaatioihin.
”Tekoälyn osalta keskeisiä ilmiöitä oli oikeastaan kaksi. Menetelmällinen näkökulma on siellä taustalla. Käytin tekoälyä informanttina etnografisessa tutkimuksessa. Pyrin siis selvittämään kuinka tekoäly ikään kuin ”hahmottaa” maailman. En käyttänyt kielimalleja, vaan kuvamalleja kuten Google Visionia, joka luokittelee kuvia sisällön pohjalta ja myös jonkin verran generatiivisia malleja, joilta pyysin yksinkertaisesti tiettyä sisältöä, kuten ”Suomi” tai ”Suomalainen luonto”. Näin ymmärsin, millaista todellisuutta tekoäly luo. Sitähän käytetään myös somessa suosittelualgoritmien taustalla”, Sjöberg kertoo.
Tekoälyn näkökulmina menetelmät ja generatiivisen tekoälyn ja valokuvan välinen suhde
Toinen väitöksen tekoälynäkökulma liittyy generatiivisen tekoälyn ja valokuvan väliseen suhteeseen. Sjöberg sanoo, että vaikka generatiivinen tekoäly voi luoda valokuvaa muistuttavaa sisältöä, se ei ole valokuvaa, joka on kuitenkin tietyssä hetkessä ja paikassa tallennettua valoa.
”Tästä syystä generatiivinen on aina geneeristä. Se ei siirrä luontokokemusta luonnon representaation tasolle, vaan on tavallaan vain koulutusaineistonsa osalta tietynlaista summausta luontokokemuksista. Se ei kuitenkaan välitä sitä samaa viestiä kun luontokokemuksesta otettu kuva. Esimerkiksi paikka ja paikan kokemus, joka on luontokokemuksen näkökulmasta äärimmäisen tärkeä, ei toistu generatiivisen tekoälyn kuvissa. Generoitu kuva voi toimia esimerkiksi mainoskuvituksena, mutta ei kovin hyvin luontokokemuksen representaationa”, Sjöberg avaa.
Tekoälyn osalta tutkimuksen keskeiset ansiot liittyvät menetelmälliseen puoleen. Sjöberg pyrki avaamaan algoritmien todellisuutta keskeiseksi osaksi sitä kokonaisuutta, jossa sosiaalinen toiminta tapahtuu. Sjöberg uskoo, että tällaiset lähestymistavat tulevat vielä lisääntymään tulevaisuudessa.
Todellisuutta vai ideaalimaailma?
Luontosuhteen kannalta ehkä keskeisintä on se, että luontokuvat eivät ole todellisuuden peili, vaan ikään kuin osoitus tietynlaisesta ideaalimaailmasta, jossa haluttaisiin elää. Ne siis välittävät perinnemaisemaa, koskematonta luontoa ja muuta hyvin perinteistä kuvastoa, joka oli voimissaan jo 1800-luvun lopussa. Kännykät, telemastot ja vastaavat elementit rajataan kuvien ulkopuolelle. Vaikka ne ovat keskeinen osa retkeilyä, ne eivät ole osa retkeilyn visuaalista kertomusta.
LuovAIn!-hanke tarjoaa luovan ja kulttuurialan toimijoille keinoja hyödyntää tekoälyä omassa työssään sekä sopeutua tekoälyn mukanaan tuomiin muutoksiin liiketoimintaympäristössä.
Syksyn 2025 kohokohdat:
Kaikille avoin verkkokurssi ja itsearviointityökalu julkaistu
“Generatiivinen tekoäly luovassa työssä” antaa selkeän katsauksen mahdollisuuksiin, rajoihin ja eettisiin kysymyksiin – suunnattu luovien alojen ammattilaisille, opiskelijoille ja kaikille aiheesta kiinnostuneille. Aloita kurssi:Generatiivinen tekoäly luovassa työssä
Itsearviointityökalu: kartoita oma tekoälyosaaminen LuovAIn-itsearviointityökalulla arvioit omaa tekoälyosaamistasi luovan työn näkökulmasta ja saat pohjan seuraaville oppimisaskeleille. Tee itsearviointi:LuovAIn-itsearviointityökalu
Verkkotyöpajat: keskustelua, vertaisoppimista ja jatkoaskelia Verkkotyöpajat rakennettiin tukemaan verkkokurssia
AI-avusteinen yhteiskehittämisen pilotti – opit Prahasta LuovAIn! vei AI-avusteisen yhteiskehittämisen pilotin Creative Skills Week 2025 -tapahtumaan Prahaan ja järjesti työpajan “Co-creation with AI in the cultural and creative industries”. Pilotista kertyi mm. kansainvälistä näkyvyyttä, mahdollisuus testata hankkeen havaintoja asiantuntijoiden kanssa sekä uusia kumppanuuksia vastuullisen kehittämisen tueksi. Lue pilottijuttu:AI-avusteinen yhteiskehittämisen pilotti
Suositeltuja sisältöjä:
Tekijät kertovat Tekoälytaiteilija Taika Jalohaikara yhdistää perinteisen piirtämisen ja algoritmit Lue kertomus ja katso video.
Kun tekoäly kohtaa musiikin Muusikko Pasi Salmi pohtii suhtautumistaan algoritmeihin musiikin tekemisessä Lue uutinen.
Tulossa keväällä 2026:
Save the date: LuovAIn! x SOHJO 2026
📣 LuovAIn!-hanke on mukana maaliskuussa 2026 Joensuussa järjestettävässä SOHJO 2026 -tapahtumassa. Lisätietoja tapahtumasta: https://businessjoensuu.fi/en/sohjo
🤖 Tapahtumassa toteutamme osallistavan AI + yhteisötaide -workshopin, jossa tapahtumakävijät pääsevät päivän aikana rakentamaan yhdessä ainutlaatuista, reaaliaikaisesti syntyvää taideteosta tekoälyn avustuksella.
💡 Lisäksi SOHJO-tapahtuman lavalle nousee Luovain-teemastakin inspiroitunut keynote-puhuja Taavi Kuisma, joka avaa puheenvuorossaan tekoälyn käytön tulevaisuutta ja vaikutuksia luovilla aloilla. Yhteistyö on osa hankkeen Roadshow-kokonaisuutta.
Muut roadshowt: Rovaniemi, Helsinki, Oulu
Seuraa päivittyviä roadshow-paikkakuntia ja tutustu lisääLuovAIn!-hankkeen verkkosivuilla: luovain.ai
Generatiivinen tekoäly muuttaa vauhdilla luovan työn kenttää – ja nyt kaikilla halukkailla on mahdollisuus oppia hyödyntämään sitä oman osaamisensa tueksi. Valtakunnallinen LuovAIn!-hanke on julkaissut maksuttoman verkkokurssin “Generatiivinen tekoäly luovassa työssä”, joka tarjoaa selkeän katsauksen tekoälyn mahdollisuuksiin, rajoihin ja eettisiin kysymyksiin osana luovien alojen arkea.
Tämän verkkokurssin tarkoituksena on lisätä ymmärrystä siitä, mikä on generatiivisen tekoälyn vaikutus luovaan työhön ja yleisemminkin luoville aloille. Kurssi tarjoaa työkaluja, joita jokainen luovan alan ammattilainen tarvitsee nyt ja tulevaisuudessa – olipa tekoäly sitten kilpailija, kumppani tai inspiroiva työkalu. Kurssi pureutuu siihen, miten tekoäly voi tukea esimerkiksi kirjoittamista, kuvittamista, videotuotantoa, säveltämistä tai vaikkapa pelikehitystä – eikä kyse ole vain futuristisista visioista, vaan tämän päivän työvälineistä. Kurssilla pohditaan myös tekoälyn eettisiä kysymyksiä.
Tekoäly laajentaa luovan työn rajoja – ei korvaa tekijää
”Viimeiset vuodet ovat näyttäneet, että tekoäly on uskomattomalla nopeudella ottanut haltuun myös sellaisia tehtäviä, joita pidettiin aiemmin luovan alan tekijöiden yksinoikeutena. Tekoäly tuottaa valokuvamaisen tarkkoja kuvia, uskomattoman vaikuttavia kuvituksia, radiosoittoon kelpaavia musiikkikappaleita ja yllättävän laadukkaita suunnitelmatekstejä. Tekoäly ei ole vielä korvannut ihmistä, mutta kuukausi toisensa jälkeen tekoälytyökalujen jälki paranee”, kertoo kurssin toteuttanut tutkija Markus Sjöberg Tampereen yliopiston Porin yksiköstä.
Sjöbergin mukaan tekoäly voi näyttäytyä voimavaralta, jonka avulla yksi ihminen voi tehdä pelituotannon kaikki vaiheet tai pyörittää mainostoimistoa entistä paremmin, vaikka yksin.
”Toisaalta se voi viedä luovan alan tekijältä juuri sen mukavimman työn. Piirtäminen, käsikirjoittaminen tai säveltäminen ovat monelle keskeinen syy hakeutua luovan alan töihin. Kuka haluaisi automatisoida intohimonsa kohteita? Yhtä kaikki luovan alan tekijöiden on syytä ymmärtää, millaisesta muutoksesta on kyse”, Sjöberg sanoo.
Kurssi johdattaa osallistujan generatiivisen tekoälyn perusteista käytännön sovelluksiin. Esimerkeissä tutustutaan muun muassa kielimalleihin (kuten ChatGPT, Claude ja Gemini), kuva- ja videomalleihin (kuten DALL‒E, Midjourney ja Flux) sekä musiikkia luoviin malleihin.
Kurssi ei tarjoa vain työkalujen käyttöohjeita, vaan rohkaisee pohtimaan myös kysymyksiä tekijänoikeuksista, ympäristövaikutuksista ja siitä, mikä lopulta tekee luovasta työstä inhimillistä.
Käsityksiä oikomassa
Kurssi oikoo myös joitakin tekoälyyn liitettyjä virheellisiä käsityksiä. Esimerkiksi tekoälyn ”opettamisesta” puhutaan paljon, mutta sitä, kuinka se tapahtuu ei välttämättä ymmärretä. Sjöbergin mukaan usein toistuva ajatus on, että generatiivisen tekoälyn työkaluilla kuten laajoilla kielimalleilla tai kuvamalleilla pystyttäisiin käsittelemään laajoja datamassoja. Kurssilla käsitys tarkentuu.
”Kielimallit eivät pääsääntöisesti tarjoa kovin hyviä työkaluja systemaattiseen sisällön käsittelyyn ja yhteyksien etsimiseen. Vaikka generatiiviset tekoälymallit on alun perin koulutettu hyvin suurilla datamäärillä, ne eivät varsinaisesti käsittele tai analysoi laajoja datamassoja enää siinä vaiheessa, kun ne ovat loppukäyttäjän käytössä”, Sjöberg selventää.
Mallien koulutuksen aikana tekoälylle opetetaan tilastollisia säännönmukaisuuksia ja rakenteita datasta, mutta kun malli on valmis ja käytössä, se ei enää opi lisää käyttäjän antamasta aineistosta eikä jatkuvasti päivitä omaa tietämystään.
Kielimallit ovat kuitenkin mainioita työkavereita: ne pystyvät luomaan ideoita, vitsailemaan, kirjoittamaan fiktiivistä tekstiä tai esittämään erilaisia rooleja.
Verkkokurssi sisältää viisi opintojaksoa
Noin viiden opintopisteen kokonaisuus sisältää seuraavat jaksot:
Luovuus ja tekoäly
Generatiivisen tekoälyn tekninen tausta
Kielimallit luovassa työssä
Kuva-, ääni- ja videomallit luovassa työssä
Tekoälyn eettiset ja ammatilliset kysymykset luovilla aloilla
Tekijöinä neljä korkeakoulua
Kurssi on toteutettu osana koko Suomen kattavaa LuovAIn!-hanketta, jota koordinoi Turun yliopiston kauppakorkeakoulun Porin yksikkö. Mukana ovat myös Oulun yliopisto, Tampereen yliopisto ja LAB-ammattikorkeakoulu, ja kurssin suunnittelusta vastaa Tampereen yliopiston Porin yksikkö.
LuovAIn!-hankkeen tavoitteena on vahvistaa luovien ja kulttuurialojen tekoälyosaamista, edistää uusien työkalujen käyttöönottoa sekä tukea innovaatioita ja liiketoiminnan kehitystä.
Monelle tekoälytaide saattaa tuoda mieleen tekstikehotteet ja koneen arpomat lopputulokset. Suomen ensimmäisiin älytaiteilijoihin lukeutuva Taika Jalohaikara lähestyy teknologiaa kuitenkin eri kulmasta: hänelle tekoäly on sparrauskaveri tai digitaalinen assistentti, joka auttaa viemään visuaaliset ideat uudelle tasolle.
Tässä videossa Taika avaa luovaa prosessiaan, joka on kaukana pelkästä napin painamisesta:
Luonnoslehtiöstä neuroverkkoihin
Jalohaikaran työskentelytapa on hybridimalli, jossa perinteinen käsityö kohtaa modernin teknologian. Prosessi alkaa usein kynällä ja paperilla.
– Yleensä ohjaan tekoälyä itse piirtämällä. Teen luonnoksia, tussipiirroksia tai digimaalauksia, jotka syötän tekoälylle. Se on iteratiivinen prosessi, Jalohaikara kuvailee.
Tekoäly ei siis luo tyhjästä, vaan jatkaa taiteilijan aloittamaa viivaa. Joskus roolit vaihtuvat: jos taiteilija kärsii ”valkoisen paperin kammosta”, tekoäly voi heittää ilmoille visuaalisia ideoita, joista ihminen ottaa kopin. Lopullinen teos on usein monivaiheinen yhdistelmä käsin piirtämistä, kuvankäsittelyä ja tekoälyn tekemiä variaatioita.
Koodaava taiteilija
Taika Jalohaikaran tausta ei ole pelkästään kuvataiteessa. Innostus teknologiaan syttyi jo lapsena – ensimmäiset koodauskokeilut hän teki 5-vuotiaana. Tekninen uteliaisuus on ollut valttikortti tekoälytaiteen maailmassa.
Erityisesti omien tekoälymallien kouluttaminen vaatii Jalohaikaran sanoin ”insinööriasennetta”. Kun tekoälylle opettaa oman piirustustyylin, se muuttuu satunnaislukugeneraattorista hallituksi työkaluksi.
– Kun sen oppii kerran kunnolla, voi tehdä käytännössä mitä vain. Se osaa piirtää minuna, hän naurahtaa.
Uhka vai kumppani?
Keskustelu tekoälytaiteesta on polarisoitunutta. Toisessa ääripäässä ovat Jalohaikaran ihailevat fanit, toisessa kriitikot, joiden mielestä tekoäly ”vie taiteilijoiden työt”.
Tekoälytaiteilijan mukaan kyse on kuitenkin ennemmin historiallisesta jatkumosta, kuin uudesta ilmiöstä. Myös vanhoilla mestareilla oli apupoikia ja oppilaita, jotka maalasivat osia teoksista. Tekoäly on moderni versio tästä apurista.
Jalohaikara itse suhtautuu tekoälyyn lämpimästi, jopa inhimillistäen sitä.
– Se on työkalu, mutta myös kumppani. Ajattelen sitä melkein kuin kaverina tai olentona, enkä pelkkänä ohjelmistona.
Tekoäly on auttanut häntä löytämään rohkeuden tuoda taiteensa mainostoimistojen pöytälaatikoista julkisuuteen. Se on väline, joka on vahvistanut hänen identiteettiään taiteilijana.
Generatiivisen tekoälyn roolia luovien ja kulttuurialojen uudistumisessa tarkasteleva kansallinen LuovAIn!-hanke osallistui syyskuussa 2025 Creative Skills Week 2025 -tapahtumaan, joka kokosi Prahaan kulttuuri- ja luovien alojen toimijoita, koulutuksen järjestäjiä, tutkijoita, yrityksiä ja päätöksentekijöitä eri puolilta Eurooppaa. Tapahtuma on osa EU:n Pact for Skills -aloitetta ja keskittyy kulttuuri- ja luovien alojen (CCSI) osaamisen kehittämiseen ja tulevaisuuden taitotarpeisiin. Edellinen, vuoden 2024 Creative Skills Week järjestettiin Amsterdamissa.
Prahassa 22.–26.9.2025 järjestetty tapahtuma tarjosi viiden päivän ajan paneelikeskusteluja, työpajoja, esityksiä ja verkostoitumismahdollisuuksia. Tavoitteena oli vahvistaa luovien alojen osaamisen kehittämistä, tukea ekosysteemien jatkuvaa oppimista sekä rakentaa uusia yhteistyön ja yhteiskehittämisen malleja paikallisesti ja eurooppalaisella tasolla.
Työpaja: “Co-creation with AI in the cultural and creative industries”
Osana ohjelmaa LuovAIn!-hanke järjesti työpajan yhdessä Skills for the digital environment -työryhmän (WG) kanssa, jossa tarkasteltiin, miten generatiivinen tekoäly voidaan kytkeä osaksi luovaa työtä ja yhteiskehittämistä. Työpajan avasi WG:n co-lead, Peter Hiltunen.
Työpajassa:
LuovAIn!-hankkeessa vibe-koodatunyhteiskehittämisen pilottityökalun avulla muodostettiin pienryhmät osallistujien omien kiinnostusten mukaan ja edettiin työpajan eri vaiheissa; inspiraatiosta ja ideoinnista konseptointiin ja nopeaan prototypointiin.
työpajassa tuli käytännössä esille millaisia uusia rooleja ja yhteistyön muotoja syntyy, kun taiteilijat, sekä luovien alojen ammattilaiset eri maista, ja tutkijat sekä tekoäly toimivat samassa prosessissa
keskustelua nousi eettisistä kysymyksistä, kuten tekijyydestä, datan ja mallien läpinäkyvyydestä, vastuullisuudesta sekä siitä, miten inhimillinen luovuus säilyy kehityksen keskiössä.
Merkillepantavaa oli myös eri kulttuuritaustaisten osallistujen eri asteinen luottamus, osalla jopa epäluuloinen asenne, AI:n jaettuun käyttöön.
Pisimmälle edennyt pienryhmä päätyi suunnittelemaan yhteisen musiikki- ja kulttuuritapahtuman, sille ohjelmalliset sisällöt, graafisen layoutin ja flyerit. Huikea suoritus ja osoitus siitä että parhaimmillaan AI voi todella vauhdittaa yhteiskehittämistä kohti konkretiaa!
Työpaja toimi samalla keskustelualustana ja inspiraationa sille, miten AI-avusteinen yhteiskehittäminen voidaan integroida taide- ja kulttuurialojen uudistumisen ja kasvun tukemiseen, sekä organisaatioiden toimintaan ja luovien alojen yritysten palvelu- ja liiketoimintamalleihin.
Creative Skills Week tarjosi LuovAIn!-hankkeelle:
näkyvyyttä eurooppalaisessa luovien alojen verkostossa tekoälyn ja luovan työn yhteiskehittämisen edelläkävijänä
mahdollisuuden testata ja reflektoida hankkeen havaintoja ja työkaluja kansainvälisten asiantuntijoiden kanssa
uusia kumppanuuksia, jotka tukevat jatkossa tekoälyn vastuullista ja kestävää kehittämistä kulttuuri- ja luovilla aloilla.
Prahasta saadut opit ja kontaktit vahvistavat LuovAIn!-hankkeen työtä sekä suomalaisessa että eurooppalaisessa kontekstissa. Osallistuminen on myös tuonut hankkeen osatoteuttajille konkreettisia yhteistyöehdotuksia mm. kansainvälisen hankeyhteistyön sekä asiantuntijakutsujen muodoissa. Tavoitteena on jatkossakin pysyä kuulolla digitaalisen kehittämisen eurooppalaisista trendeistä ja tunnistaa aktiivisesti yhteistyömahdollisuuksia. Näin hanke voi parhaiten tukea AI:n käytännönläheistä, eettisesti kestävää ja mielekästä hyödyntämistä luovassa prosessissa ja luovien alojen yhteistyössä, sekä niihin liittyvässä tutkivassa kehittämisessä. Hankeroolinsa lisäksi TSE Porin projektipäällikkö Tuomas Pohjola toimii EU:n Creative Pact for Skills -verkoston Skills for the digital environment WG:n co-leadina.
Pasi Vainionpää: Kuka viimeksi nauraa. Keramiikka ja puu, 2024: “Sen nenän piti olla klovnin irtonenä, mutta lasitus ei oikein onnistunut ja nenä näyttääkin lähinnä pilaantuneelta mansikalta. Siksi ensireaktioni oli, että teos on epäonnistunut, mutta nyt en olekaan enää niin varma, ehkä se onkin ihan hyvä noin.”
Ruma on taiteen ja estetiikan tutkimuksessa monitahoisesti ja kulttuurisesti latautunut käsite, joka on toiminut sekä kauneuden vastakohtana että itsenäisenä esteettisenä kategoriana.
Ruma taiteessa on esteettinen strategia
Platon ja Aristoteles liittivät kauneuden hyvyyteen ja totuuteen, jolloin rumuus nähtiin poikkeamana tai puutteena. Immanuel Kant sen sijaan korosti ylevää (sublime) ja esteettistä kokemusta, jossa myös epämiellyttävä tai ruma voi herättää voimakkaan esteettisen vaikutelman. Ensimmäisen systemaattisen yrityksen käsitellä rumaa itsenäisenä esteettisenä kategoriana teki saksalainen filosofi Karl Rosenkranz, joka erotti erilaisia rumuuden muotoja (esim. groteski, karikatyyri, vääristymä). Hän osoitti, että rumuus voi synnyttää luovaa voimaa sekä estää estetiikan yksipuolisen kauneuskäsityksen jähmettymistä.
Modernismin ja avantgarden aikana rumuus nousi tietoiseksi taiteelliseksi strategiaksi, jolla pyrittiin haastamaan vallitsevat maku- ja moraalikäsitykset. Tänä päivänä rumaa tarkastellaan olennaisena osana esteettisen kentän laajenemista. Rumuus liittyy inhon tunteisiin, vallankäyttöön, marginalisaatioon ja identiteettipolitiikkaan sekä postmodernin taiteen hybridi-ilmiöihin. Näin ollen ruma ei ole pelkkä kauneuden vastakohta, vaan taiteen väline kriittisten, affektiivisten ja kulttuurisesti merkityksellisten kokemusten tuottamisessa.
Leevi Kämäräinen: Joulupukki ja merenneito. Öljy kankaalle, 160 x 100 cm, 2024 “Joulupukki ja merenneito on ollut työn alla parin vuoden ajan. Teos olisi päässyt aikanaan Galleria Ars Porin avajaisnäyttelyyn, mutta olin juuri alkanut hävetä maalausta ja muuttanut sitä, joten vein tilalle kokonaan toisen työn.”
RumART25 ja rumuuden estetiikka
RumART25-näyttely Porissa tarkasteli rumuuden estetiikkaa ja tekoälyn suhdetta siihen. Näyttely oli osa ESR+-rahoitteisen LuovAIn!-hankkeen toimintaa. Näyttely oli kesäkuun ajan Kaupunkiolohuoneessa Porin IsoKarhussa. Näyttelyn ja siihen liittyvät tapahtumat järjestivät Porin Taide- ja Taideteollisuusyhdistys, Galleria Ars Pori, Taito Satakunta, Porin kaupunginkirjasto, Taiken Taikerit-hanke sekä LuovAIn!- ja Satakuntabrändi-hankkeet.
Satakuntalaiset ammattitaiteilijat toivat rohkeasti näytteille omasta mielestään rumia ja/tai epäonnistuneita teoksiaan. Perustelut olivat hyvin moninaisia ja varsin kaunistelemattomia.
Teos on epäonnistunut kompositionsa takia. Sen työstö oli yhtä taistelua niin kauan kunnes luovutin.
TOISAALTA PASKA ON PASKAA JA RUMA ON RUMAA eikä se miksikään muutu…!?
On myös ollut vaikeaa päättää, milloin rosoisuus ja epätäydellisyys on kiehtovaa, ja milloin se menee rumuuden puolelle.
Vaikka taiteilija itse on pitänyt työtään rumana tai epäonnistuneena, näyttelystä saadun palautteen perusteella ei ole itsestään selvää, että katsojan on kokenut sen samalla tavalla. Syynä tähän on se, että jokaisen katsojan tulkinta pohjautuu henkilökohtaiseen kontekstiymmärrykseen, joka on ainutlaatuinen ja -kertainen.
Hanna Luukkonen: Inside Out. Pellavapaperi, 80 x 33 x 15 cm, 2004, valos paperiin tehty 2010 ”Rumaksi teoksen mielestäni tekee sen muotokieli, mutta myöskin itsetarkoituksellinen säväyttävyyteen pyrkiminen. Teos on tavallaan tyhjä, ja merkityksettömyys on rumaa. Teos ei ole ollut aiemmin näyttelyssä, koska sopiva konteksti on puuttunut.”
Tekoäly ja inhimillinen tulkinta
Jotta joku olisi rumaa, vaaditaan näkemykseen inhimillistä tulkintaa. Tulkinta taas tarkoittaa merkityksen selvittämistä, selittämistä tai ymmärtämistä. Se on prosessi, jossa jokin asia, kuten teksti, musiikki tai kuva, selitetään ja sille annetaan oma merkitys tai näkemys. Kuvia katsoessaan katsoja pohtii teoksen merkityssisältöä tehden siitä omia havaintojaan, jotka pohjautuvat hänen omaan kokemusmaailmaansa.
Pystyykö tekoäly tähän? Kuinka luotettavaa on tekoälyn kontekstiymmärrys? Taidehistorian viitekehyksestä tarkasteltaessa tekoälyllä tuotetut ”rumat” tai ”kauniit” kuvat ovat geneerisiä. Jotta kielimallit tuottaisivat kulttuurisesti monipuolisempaa materiaalia, sovelluksiin tarvitaan laajapohjaisempia kauneus- ja rumuuskäsitteistön algoritmeja. Miten tämä olisi mahdollista? Koska tekoäly mallintaa mekaanisesti oppimaansa, tarvitaan ensin opetusta uusista kulttuurisista normeista, sitten vahvistusoppimista arvovalinnoista ja lopuksi ohjattua oppimista maksimoimaan käytettävissä olevaa dataa.
Laajat kielimallit ovat kuitenkin läpinäkymättömiä ja miellyttämiseen pyrkiviä. Taustalla vaikuttavat kansainvälisten yritysten bisneslogiikat, jotka keskittyvät kehittämiensä sovellusten mittavaan uudelleenkäyttämiseen sekä klikkauskertojen määrään. Vallankäyttäjinä algoritmien tekijät ovat varsin merkittävässä roolissa, sillä he voivat vaikuttaa esimerkiksi vallalla oleviin moraalikäsityksiin.
Mutta millaisia algoritmeja tarvitaan, että tekoälystä tulisi kriittinen, emotionaalinen tai ymmärtävä? Että tekoäly pystyisi haastamaan esteettisen kokemuksen kenttää ja osoittamaan, että taide avaa tilaa uusille näkökulmille haastaen katsojat kyseenalaistamaan vakiintuneita makuja ja arvoja.
Lähteet:
Henderson, G. E. (2015). Ugliness. A Cultural History. London: Reaktion Books.
Kant, I. (2013). Critique of the Power of Judgment (P. Guyer, Ed. & P. Guyer & E. Matthews, Trans.) Cambridge: Cambridge University Press. (Original work published 1790)
Eloisia ääniä ja häiritsevää kauneutta – kun tekoäly kohtaa musiikin
Kesäkuun 18. päivänä Porin kaupunkiolohuoneella syntyi uudenlaista – ja paikoin äärimmäistäkin – ääntä, kun Pasi Salmi johdatti Rumart25–tapahtuman osallistujia tekoälyn generoiman musiikin maailmaan. Workshopin nimi “Tekoälyn generoima musiikki – rumaa vai ei?” avasi samalla monia kysymyksiä tekijyydestä, esteettisyydestä ja teknologian tarjoamista uusista mahdollisuuksista taiteilijoille. Pasi itse oli ottanut musiikki-AI-työkaluja haltuun vasta valmistautuessaan työpajaan, mikä kertoo paljon muun muassa AI-työkalujen käyttöönoton helppoudesta.
Syntetisaattorien ja algoritmien sukupuuttoon sukeltamassa Tätä uutisblogia varten tehdyssä taustahaastattelussa Pasi kertoo ensimmäisestä instrumentistaan, veljensä Korg 707 -syntetisaattorista, joka johdatti hänet äänien maailmaan. Tämä vuosikymmenten kokemus synteettisistä äänimaailmoista onkin luonnollinen pohja tekoälyn tuottamien äänien tarkastelulle. “Itse tuottamattoman äänen” käyttö samplejen ja oikeuksista vapaan materiaalin kautta on musiikkituotannossa arkipäivää – tekoäly on vain viimeisin työkalu tässä jatkumossa. Toisaalta se nostaa pintaan filosofisia ongelmia: kuka oikeastaan on tekijä, kun kone laatii sävelkulun?
Työpajan osallistujat Leila ja Kyle Smith
Demo-kulttuuri 2.0 – demojen demokratisaatio Työpajassa syntyneet AI-sävellykset olivat osa pitkää “demojen” perinnettä. Pasi näkee, että mitä aikaisemmin tekoälyyn tutustutaan, sitä paremmin hallitsemme työkalua emmekä jää sen jalkoihin: “AI-pohjaiset ohjelmistot demokratisoivat mahdollisuutta olla tekijä.” Porissa ideoista synnytettiin konkreettisia soundeja ja biisiaihioita Sunon ja NotesToMusicin kaltaisilla verkkosovelluksilla. Ne eivät tarvitse perinteisiä asennuksia, vaan suoraa vuorovaikutusta verkossa.
Ruman viehätys ja kauneuden uudet rajat Moni koki AI-musiikin alkulähteet kliinisinä tai kankeina. Pasi myöntää, että lähtökohtaisesti tekoälyn tuottama musiikki voi kuulostaa “kuolleelta” ja steriililtä, mutta juuri tässä piilee sen “ruman” viehätys: outo, aavemainen lumous syntyy siitä, ettei inhimillistä virhettä tai tunteiden pienokaista kuulu. Estetiikkaa venytetään – ehkä rumuus onkin kohta, jossa teknologia haastaa käsityksemme kauneudesta.
Kuvataiteilija Ville Kirjanen haastoi ennakkoluulottomasti työkalun luovia kykyjä
Vastuullisuus ja tekijänoikeuksien myllerrys LuovAIn!-hanke haluaa nostaa esiin eettiset kysymykset – tekijänoikeuksista läpinäkyvyyteen ja vastuunjakoon. Kenelle kuuluvat AI:n tuottamat sävelet? Miten tekijyyden ja inspiraation rajat määritellään, kun kone on osa luovaa prosessia? Osallistujia kannustettiin pohtimaan, miten avoimesti kerromme tekoälyn käytöstä ja mihin ulottuu luovan työn tekijäkulttuurin arvo, kun työkaluna on algoritmi.
Katse tulevaisuuteen – koneet eivät korvaa, vaan haastavat Lopuksi Pasi visioi tekoälytyökalujen synnyttämiä mahdollisuuksia musiikille ja tekijöille: se on työväline, aivan kuten syntetisaattori tai kamera. AI-musiikille saattaa rakentua oma genrensä ja “puhtautensa” kriteerit – ei rajoituksina, vaan kulttuurisina tunnusmerkkeinä. Voimme kokea tulevaisuudessa tämän alkuvaiheen tekoälyn tuottamaa musiikkia kohtaan jopa nostalgiaa, koska nyt sen jälki on vielä niin tunnistettavissa. Se saattaa tuntua vuosien päästä jopa hellyyttävän koskettavalta. Tärkeintä on, että tekoäly toimii ihmisen luovan potentiaalin jatkeena, ei pelkkänä massatuotantovälineenä. Koneet opettavat meitä kysymään uudestaan: miksi teemme musiikkia, ja mitä ääntä haluamme kuulla?
Tallinnassa järjestettiin kesäkuun alussa kansainvälinen, Pohjoismaiden ja Baltian alueen toimijoille suunnattu konferenssi ”Skills in the Audiovisual and Live Performance Sectors”, joka kokosi yhteen asiantuntijoita muun muassa teatteritaiteen, elokuva- ja tv-tuotannon sekä esitettävän musiikin alalta. Tapahtuman järjestäjänä toimi Creative Skills Europe (2025a), joka pyrkii edistämään AV-alan ja esittävien taiteiden osaamista etenkin kolmen pääteeman kautta: 1) Digitaaliset ympäristöt 2) Kestävyyssiirtymä ja 3) Elinikäinen oppiminen kaikille (Creative Skills Europe 2025b).
Konferenssin toisena päivänä järjestetyssä ”Skills in the digital environment – Adaptation and innovation” -osiossa käsiteltiin digitaalisten taitojen roolia kulttuurialojen murroksessa. LuovAIn! -hanke, jossa LAB-ammattikorkeakoulu on osatoteuttajana, oli mukana tapahtumassa esittelemässä tekoälyn hyödyntämistä osana luovien alojen osaamisen kehittämistä (LuovAIn! 2025; LAB 2025).
Osaamisen taso ja asenteet vaihtelevat – samoin tekoälyyn liittyvät pelot
Keskustelu konferenssissa toi esiin, että digitaalisten taitojen ja erityisesti tekoälyn hyödyntämisen taso vaihtelee huomattavasti eri maiden ja organisaatioiden välillä. Asenteet tekoälyä kohtaan ovat moninaisia – kiinnostuksen ja uteliaisuuden rinnalla esiintyy myös pelkoja ja vastarintaa.
Osa pelosta kumpuaa todellisista huolista, kuten siitä, että teknologiat voivat korvata joitakin rutiininomaisia tehtäviä (esimerkiksi ääninäyttelijöiden työt). Toisaalta pelkoja synnyttävät myös puutteellinen tieto siitä, miten tekoäly itseasiassa toimii ja sci-fi -elokuvien ruokkimat mielikuvat siitä, kuinka ihmisen kaltainen tekoäly ottaa vallan. Eettisiin kysymyksiin liittyen keskusteluissa pohdittiinkin viime kädessä ihmisten vastuuta siitä, miten ja mihin tekoälyä hyödynnetään. Ohjelmat, vaikka näkisimme ne kuinka inhimillisessä valossa tahansa, eivät tee päätöksiä tai vie asioita käytäntöön.
Myös tekijänoikeuskysymykset nousivat jälleen esiin – kuka saa taloudellisen hyödyn ja kuka tunnustusta? Toisaalta, jos ei pystytä ensin luomaan mielenkiintoisia sisältöjä, niin mitä oikeastaan yritetään edes suojata? Yksi havainto tekijänoikeuskysymyksistä keskustellessa oli se, että puhuttu kieli ja käytetyt sanat eri kielissä voivat edelleen sekoittaa keskustelua tämän teeman ympärillä, koska asioita on kehystetty hieman eri tavoin eri kielissä.
Tekoälyllä on paikkansa erityisesti tuotannoissa ja hallinnossa
Konferenssissa nousi esiin, että tekoälyä hyödynnetään jo aktiivisesti erityisesti audiovisuaalisilla aloilla, kuten televisio- ja elokuvatuotannoissa. Tekoälyä käytetään muun muassa visuaalisessa suunnittelussa, ideoinnin tukena ja käsikirjoitustyössä tai hallinnollisissa tehtävissä. Näillä aloilla tekoäly voi tarjota tehokkuutta ja uusia mahdollisuuksia ilman, että se syrjäyttää luovaa ydinprosessia tai aiheuttaa haasteita esimerkiksi tekijänoikeuksien suhteen.
Sen sijaan esittävien taiteiden ja perinteisten käsityölähtöisten taiteenalojen kohdalla tekoälyn hyödyt eivät ole yhtä ilmeisiä. Nämä alat ovat toisaalta enemmän ”suojassa” tekoälyltä, mutta samaan aikaan tekoäly herättää enemmän ennakkoluuloja. Myös näillä aloilla tekoäly voisi tukea hallinnollisia ja organisatorisia tehtäviä, esimerkiksi tiedon hallintaa, viestintää ja muita tukitoimintoja.
LuovAIn!-hanke tukemassa oppimista ja käytännön sovelluksia
LuovAIn!-hankkeen tavoitteena on edistää tekoälyn vastuullista käyttöä luovilla aloilla sekä vahvistaa alan digitaalista osaamista. Hankkeessa järjestetään mm. verkkotyöpajoja, kehitetään oppimisalustoja ja viedään AI-roadshow’ta eri puolille Suomea. Tarkoituksena on lisätä ymmärrystä tekoälyn mahdollisuuksista ja tarjota konkreettisia työkaluja erityyppisten luovan alan ammattilaisten käyttöön. (LuovAIn! 2025).
Omassa puheenvuorossani korostin, että tekoäly kannattaa nähdä luovana apulaisena – ei uhkana vaan työkaluna, joka voi tukea ideointia, suunnittelua ja yhteistyötä (Maijanen 2025). Tekoälykeskusteluun liittyy monia ulottuvuuksia, joita kaikkia tulisi käsitellä samanaikaisesti: eettiset kysymykset kuten tekijänoikeudet, osaamisen ja ymmärryksen kehittäminen sekä aidon lisäarvon tuominen luovalle alalle. Lopulta, kyse on vain yhdestä uudesta työkalusta, jota voi käyttää luovuuden ilmaisuun!
Lähteet
Creative Skills Europe. 2025a. European platform for employment and training in the audiovisual and live performance sectors. Viitattu 11.6.2025. Saatavissa https://www.creativeskillseurope.eu/
Maijanen, E. 2025. Artificial intelligence in the creative and cultural ecosystem – LuovAIn! Project. Regional Conference in Skills in the Audiovisual and Live Performance Sectors. 5.6.2025. Tallinna.
Tekoälyn rooli luovan työn tukena on noussut keskusteluun eri toimialoilla ja samoin keskustelu siitä, korvaako tekoäly ihmisen (LuovAIn! 2025). LuovAIn! – Tekoäly luovan ja kulttuurialan ekosysteemissä -hankkeessa tuotetaan luovan ja kulttuurialan tekijöille keinoja hyödyntää tekoälyä omassa toiminnassaan ja toisaalta tapoja sopeutua tekoälyn myötä muuttuvaan liiketoimintaympäristöön. Tätä hankkeen päätavoitetta tukevat konkreettisesti LAB-ammattikorkeakoulun toteuttamat Tekoälytyökalut innovaatioprosessissa -verkkotyöpajat. (LAB 2025)
LuovAIn!-hankkeen kolmen verkkotyöpajan sarja tarjosi luovien ja kulttuurialojen toimijoille mahdollisuuden oppia generatiivisesta tekoälystä konkreettisten esimerkkien, vertaiskeskustelujen ja asiantuntevien alustusten kautta. Työpajoissa syntyi uusia ideoita, verkostoja ja oivalluksia tekoälyn hyödyntämisestä osana luovaa työtä.
Perusteista prosesseihin ja liiketoimintamahdollisuuksiin
Alkuvuodesta 2025 järjestetyn verkkotyöpajasarjan tarkoituksena oli vahvistaa luovan ja kulttuurialan ammattilaisten osaamista generatiivisen tekoälyn hyödyntämisessä osana luovaa työtä. Kolmiosaisessa verkkotyöpajasarjassa keskityttiin askel kerrallaan tekoälyn perusteisiin, luoviin prosesseihin ja liiketoimintamahdollisuuksiin. Verkkotyöpajojen asiantuntija-alustajina toimivat Tampereen yliopistosta Markus Sjöberg ja Jani Viljanen, Casvu AI:n Anttu Koistinen, Future Objects Oy:n Taavi Kuisma sekä Virva Salama Kansallisgalleriasta. Osallistujia kannustettiin viemään omaa tekoälyideaa käytäntöön myös verkkotyöpajojen välissä tehtävien kehittämistehtävien avulla.
Ensimmäisessä verkkotyöpajassa tutustuttiin generatiivisen tekoälyn peruskäsitteisiin ja työkaluihin. Toinen verkkotyöpaja syvensi ymmärrystä luovien prosessien näkökulmasta, ja kolmannessa verkkotyöpajassa käsiteltiin tekoälyn roolia liiketoiminnassa, tuotteistuksessa ja regulaatiossa. Työpajat järjestettiin Zoomin välityksellä, ja ryhmätyöskentelyyn hyödynnettiin visuaalista Mural-yhteistyöalustaa. Jokaisesta verkkotyöpajasta kerättiin palautetta sähköisellä palautelomakkeella.
Palautteiden ja verkkotyöpajassa tehtyjen havaintojen perusteella osallistujien kokemukset olivat pääosin erittäin myönteisiä: alustuksia kuvattiin asiantunteviksi, ajankohtaisiksi ja selkeiksi. Pienryhmäkeskustelut sekä esimerkkien käytännönläheisyys nousivat toistuvasti esiin palautteissa. Yksi osallistuja kirjoitti palautteeseen: ”Syntyi uusia ajatuksia ja pohdintoja. Kiitos tilaisuuden järjestämisestä – näitä lisää!”
Sisällöillä oli uutuusarvoa
Erityisesti toisen työpajan palaute korosti sisältöjen uutuusarvoa: 61 % osallistujista koki saaneensa uutta tietoa. Toisessa verkkotyöpajassa hyödynnettiin palvelumuotoilusta tuttua Tuplatimantti-mallia luovan prosessin hahmottamisessa ja sen tukena. (Design Council 2025) Kolmannen työpajan osalta arvostettiin laaja-alaista näkökulmaa liiketoimintaan ja tekoälyn mahdollisuuksiin eri vaiheissa – aina ideoinnista myyntiin. Työpajojen välissä osallistujat toteuttivat kehittämistehtäviä, joissa kokeiltiin tekoälytyökaluja omassa työssä. Lopputuloksena oli paitsi lisääntynyt ymmärrys tekoälyn soveltamisesta myös konkreettisia ideoita ja osaamismerkin kautta tunnistettavaa kompetenssia. LuovAIn!-osaamismerkki myönnettiin osallistujille, jotka suorittivat koko kokonaisuuden suunnitelmineen.
Vaikka osa teknisistä ratkaisuista, kuten verkkoalustat ja pienryhmätyökalut, vaativat vielä kehittämistä, kokonaisuus sai osallistujilta kiitosta. Yhteenvetona voidaankin todeta, että työpajat onnistuivat tavoitteessaan: ne tarjosivat luovan alan toimijoille välineitä, tukea ja näkemystä tekoälyn hyödyntämiseen. LuovAIn!-hanke osoittaa, että koulutus voi parhaimmillaan avata uudenlaista ajattelua ja konkretisoida teknologian mahdollisuuksia myös niille, joiden työn ydin on luovuudessa ja erilaisten sisältöjen tuottamisessa.
